Kaksplus.fi


12. elokuuta 2014

Pikku Prinssi

- Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat, koska minä asun eräässä niistä, koska minä nauran eräässä niistä. Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa! Ja hän nauroi yhä. - Ja kun sitten olet unohtanut surusi (ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet iloinen siitä, että olet tuntenut minut.

Meille piti tulla vauva. Pikku prinssi, tai prinsessa. En tiedä, enkä koskaan saa tietääkkään, mutta minä puhun pikku prinssistä, sillä poikana minä sitä ajattelin, ja ajattelen yhä. Sekä viitaten kyseiseen kirjaan, joka kaiken tämän keskellä on jostakin syystä koskettanut minua syvästi.
Reilu viikon verran me kerettiin tästä pienestä iloitsemaan, ja varhaisultrassa havaittu syke sai minut kiintymään pikkuiseen jo kovin. Miten sitä voikaan kiintyä niin kovasti johonkin, mitä ei voi vielä nähdä, tuntea, tai kuulla? Kaksi päivää myöhemmin olin uudestaan ultrattavana, todetaksemme vain, että siellä missä hän oli ollut ja missä hänen piti olla, ei ollut enää yhtään mitään.
Sattuu, ja paljon. Olo on niin tyhjä, ja pää täynnä kysymyksiä joihin kenelläkään ei ole vastauksia. Ei auta kuin elää päivä kerrallaan, ajan kanssa se helpottaa, niinhän sitä sanotaan.

LUKIJAT