Kaksplus.fi


24. lokakuuta 2014

Meidän rakkaustarina

Blogitekstin alkuperäinen julkaisupäivä 14.10.2013 klo 16:05

Illalla käperryin poikaystävän kainaloon, ja mua hymyilytti niin kovin. Mietin ja muistelin menneitä, ja huokaisin onnellisena siitä, että tässä me nyt ollaan näiden vuosien jälkeen. Minä ja hän.


Oltiin ylä-asteella. Kuvaamataidon kaksoistunnit, rinnakkaisluokan kanssa. Ne oli mun viikkojeni kohokohtia. Mä istuin luokan perällä, ja Jeremias istui edessä. Niinpä mä pystyin sitä hiukset silmillä salaa tuijottelemaan takaa, muiden huomaamatta. Ei se mikään salaisuus ollut, että olin korviani myöten ihastunut. Kaikki mun kaverini tiesivät siitä, en vain koskaan saanut sanottua sitä itse Jeremiakselle. Kokeilin mä kyllä kerran kirjoittaa sille rakkauskirjeen. Jeremiaksen kaveri oli mun kanssa samalla luokalla, ja sen piti toimia posteljoonina, mutta jostakin syystä kirje ei koskaan tavoittanut Jeremiasta. Ehkä ihan hyvä niin.
Koko koulu aikana juttelin Jiin kanssa tasan kerran. Joku luokkakavereista oli mennyt kiusallaan kertomaan Jeremiakselle mun tunteista, ja mä menin tietysti paniikissa sanomaan, että "ei kannata välittää mitä toi yks sanoo".. Siihen mä sain vain tylyn vastauksen takaisin "joo ihan sama". Se oli traagista se. Voitte kuvitella miten paljon teinitytön sydäntä särki siinä vaiheessa!
Näin jälkikäteen kun ollaan muisteltu noita ylä-aste aikoja, on käynyt ilmi että tunne ei todellakaan ole ollut yksipuolinen, oltiin molemmat vaan niin ujoja ja pyörittiin eri piireissä, ettei kumpikaan koskaan sanonut mitään.

Vuosi 2008 ja olin palannut takaisin Heinolaan, asuttuani muutaman vuoden toisaalla. Jostakin syystä eksyin erään Jeremiaksen kaverin bileisiin. Kaikki ne vanhat tunteet nousi pintaan. Mä uskalsin jopa jutella sille! Ja omg, jopa pussasin sitä poskelle! Valitettavasti korkeasta humalatasosta johtuen, mulla ei hirveästi ole illasta muistikuvia. Pari yhteiskuvaa meistä on joku kuitenkin ottanut. Jälkikäteen Jii on kertonut, että ollaan myös illan päätteeksi lähetelty tekstiviestejä. Tämän jälkeen ollaan vielä kerran pari törmätty jossakin toisiimme satunnaisesti. Paljon paljon myöhemmin uskalsin laittaa facebookissa kaveripyyntöä, mutta molemmat elettiin parisuhteissa eikä taidettu enää jutella sen enempää. Myöhemmin mä vielä postin facebook-profiilini ja loin uuden, koska halusin karsia kavereista pois kaikki ne joihin en pitänyt yhteyttä. Siinä samalla meni Jeremiaskin. Joskus mä välillä muistelin tuota pitkä hiuksista poikaa, joka vuosia sitten sai mun sydämeni sykkimään hullun lailla, mutta se siitä. Se oli sellainen teini-iän salainen rakkaus, ja sellaiseksi mä luulin sen jäävän.

Helmikuu 2013, ja mä osittain hieman pakosta lähden ulos juhlistamaan kaverin synttäreitä. Toisaalta ei olisi jaksanut, mutta toisaalta en ollut nähnyt ketään kuukausiin koska koulu ja Sofia olivat pitäneet kiireisenä. Ilta sujui kivasti, ja sitä jatkettiin paikallisessa kuppilassa. Jeremias ajautui samaan seurueeseen juttelemaan joidenkin yhteisten tuttujen kanssa. Lyhyesti selostettuna mä pummin siltä röökiä, ja menin erään kaverini kanssa ulos. Jossain vaiheessa Jeremias ilmestyi siihen meidän seuraan heittämään paskaa läppää, ja mä meinasin hermostua. Lepyin kuitenkin aika nopeasti, kun kaveri kävi lepyttelemään mua ja sanoi jotakin sen suuntaista, että "se on Jeremias, älä viitti, hyvä tyyppi se on" jne. Sillä hetkellä mä nimittäin tajusin kuka tää tyyppi on! Se teini-iän salainen rakkaus, sama tyyppi, siis oikeasti! Ennen Jeremiaksella oli pitkät miltein alaselkään ylettyvät hiukset, nyt uudelleen kohdatessa lyhyet. Naamaankin oli kasvanut karvoitusta, eikä se ollut enää sellainen siloposkinen pikkupoika. En mä sitä ois mitenkään voinut tunnistaa, en ainakaan niiden kaikkien viinilasillisten jälkeen.. Ilta jatkui kuitenkin mun luokseni, juteltiin aamuun asti ja tuijoteltiin toisiamme silmiin. Kumpikaan ei tiennyt, että oliko tää nyt tässä, ja tullaanko me enää näkemään toisiamme. Hieman oli unen omainen olo, ja sitä vaan kyseli itseltään, että onko tää ees totta? Aamulla kun Jeremias lähti, oli olo aika uskomaton ja fiilikset tosi sekavat. Perhoset pörräili mun vatsassani, ja olo oli kuin silloin varhais teininä, korvia myöten ihastuneena.

Seuraavat pari viikkoa tuli laitettua viestiä ympäri vuorokauden, ja kaikki vapaa aika meni facebookissa jutellen. Nähtiin jo heti seuraavana viikonloppuna kun mulla oli lapsivapaata, ja Jeremias tuli käymään. Sen piti tulla vain käymään, mutta viipyikin sitten koko viikonlopun. En mä kyllä valita. Sen jälkeen ollaankin oikeastaan nähty aina vain kun on mahdollista.

Muutama viikko myöhemmin meidän jälleen näkemisestä ruvettiinkin jo virallisesti seurustelemaan. Mitä sitä turhia aikailemaan, kun molemmat oltiin varmoja, ja molemmista päätös tuntui yhtä hyvältä. Ja tässä sitä nyt edelleen ollaan, reilu puolisen vuotta myöhemmin. Lyhyt aikahan tämä vasta toisaalta on. Silti ensihuuman voisi sanoa jo olevan ohi, paljon tähän reilu puoleen vuoteen jo mahtuu kaikenlaista, mutta tunteet ne ei ole muuttuneet. Tai onhan ne, vahvemmiksi sitä mukaan mitä enemmän toiseen on tutustunut.
En koskaan aikaisemmin ole ollut näin varma omista tunteistani. Tästä mä haluan pitää kiinni, ja tämän mä haluan kestävän. Vaikka välistä jo kinataakin kuin vanha aviopari ja ärsytetään toisiamme tahallaan, mä olen enemmän kuin onnellinen. Me ollaan onnellisia.

23. lokakuuta 2014

Kuinka tulla raskaaksi?

Neitsyt Maria on kai ainoa jonka Pyhä Henki on hedelmöittänyt, sekä Kalevalan Marjatta ainoa joka on tullut raskaaksi syötyään puolukan. Tai eihän sitä tiedä, mutta ei ainakaan omalla kohdallani ole puolukoiden syöminen tepsinyt. Täten olen tullut siihen lopputulokseen, että helpoin ja varmin tapa tulla raskaaksi on harrastaa suojaamatonta seksiä.


Keskenmenosta on kulunut jo sen verran aikaa, että nyt on tullut aika ns. yrittää uudelleen.
Tähän asti on menty sillä meiningillä, että ehkäisy pois ja tulee jos on tullakseen. Nyt ollaan kuitenkin puhuttu ovulaatiotestien käyttöön otosta, sekä olen googlettanut erilaisia uskomuksia, vinkkejä, sekä tietoja hedelmällisyyden maksimoinnista. Osa on ollutkin jo ennestään ihan tuttua juttua, mutta muutamiin ihan hauskoihin hölynpöly uskomuksiinkin olen törmännyt.

Omasta kuukautiskierrostaan kannattaa luonnollisestikin olla kartalla, kun haaveillaan raskaudesta. Normaalistihan kuukautiskierto kestää noin 26 - 30 vuorokautta, ja ovulaatio tapahtuu suurinpiirtein kierron keskivaiheilla. Mä latasin puhelimeeni sovelluksen nimeltä P Tracker Lite, joka suomeksi sanottuna on kuukautiskalenteri. Se näyttää myös arvioidusti ovulaation ajankohdan, mutta tarkemman ajankohdan selvittämiseksi otan käyttöön ovulaatiotestit. Tuohon kalenteriin voi muuten laittaa ylös myös erilaiset oireilut ja mielialat, sekä intiimit päivät. Suosittelen tätä sovellusta kaikille kanssasisaruksille, jotka siitä raskaudesta haaveilevat.

Ajoitus on tietysti kaiken A ja O! Munasolu elää vain 12 - 24 tuntia, ja normaalistihan niitä irtoaa kuukausittain vain yksi kappale. Seksiä nyt ei tarvitse aikatauluttaa, mutta yhdyntäkertoja kannattaa olla enemmän ovulaatioajan tienoilla, ennen ovulaatiota. Luojalle kiitos siitä, että siittiöt elävät useammankin vuorokauden, joten ei haittaa vaikka seksin harrastaminen jäisi vain joka toiselle päivälle. Haha! Ja kun nyt tuli seksi jälleen puheeksi, niin joillakin sivustoilla törmäsin oikein rakasteluohjeisiin. Seksiä tulisi kuulema harrastaa aina aamuisin valot päällä, sillä siemennesteessä pitäisi olla aamuisin enemmän siittiöitä. Pimeässä suunnistaminen nyt ei muutenkaan ole hauskaa, ja aamuseksi tekee iloiseksi - tai niin sitä ainakin sanotaan. Tuskinpa vuorokauden ajankohdalla nyt kuitenkaan on sen suurempaa merkitystä.
Paljon tulin törmänneeksi myös tiettyjen seksiasentojen suosimiseen. Sehän nyt on kuitenkin ihan faktatietoa, että painovoimalla ei ole mitään tekemistä raskaaksi tulemisen kanssa. Ei tarvitse siis tyytyä pelkkään lähetys-saarnaajaan jos haluaa hedelmöittyä. Halleluja!

Luonnollisestikin pitäisi myös suosia terveellisiä elämäntapoja. En kuitenkaan aijo ryhtyä urheiluhulluksi, vaikka useammin lenkillä käyminen tuskin olisi pahitteeksi. Liikuntahan lievittää stressiä, ja sitä tässä onkin ollut ihan riittämiin. Stressihän saattaa aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä, ja ei myöskään ole hyväksi sikiölle. Oman mielenterveydenkin kannalta mun olisi syytä opetella elämään hieman stressittömämmin. Tähän olisikin siis syytä kiinnittää enemmän huomiota.

Mitä taas tulee ravintoon, niin monipuolisesti ja terveellisesti sitä pyritään muutenkin syömään. Mulla suurimpia kompastuskiviä on melkeinpä aina ollut vähäinen veden juonti, sekä se, että olen todella huono syömään aamupalaa. Voi mennä useampi tuntikin, ennen kuin syön ensimmäisen kerran herättyäni. Ehkäpä sitä pitäisi ruveta aamuisin syömään tyylin greippiä, tai ainakin juomaan edes greippimehua, sillä sen uskotaan auttavan raskaaksi tulemisessa. Papaijaa taas käytetään kuulema jossakin päin Etelä-Amerikkaa ehkäisykeinona, joten sen syömistä tulisi välttää. No eipä papaijaa tule muutenkaan popsittua, joten tällä nyt ei niinkään ole väliä. En kuitenkaan suosittele kenenkään turvautuvan papaijaan ehkäisykeinona, tuskinpa nimittäin toimii.
Ja näin viinin ystävänä olen tietenkin iloinen siitä, että punaviinin sanotaan lisäävän kohdun verenkiertoa, ja näin ollen siis lisäävän alkion kiinnittymismahdollisuuksia! Lasillinen tai kaksi ei siis ole pahitteeksi. Alkoholista noin muuten, niin harvemmin sitä tulee enää edes nautittua.
Viimeksi kävin välittömästi positiivisen raskaustestin tehtyäni ostamassa monivitamiinivalmisteita, joita suositellaan syötäväksi raskauden ja imetyksen aikana. Mm. foolihapon syömistä suositellaan myös raskautta suunnitteleville, joten keskenmenon jälkeen olenkin jatkanut näiden syömistä.

Mun suurimmat paheeni ovat kahvi ja tupakka. Kofeiiniahan ei suositella kovin suuria määriä, ja mä juon helposti pannullisenkin päivässä. Kahvin juontia olen muutenkin yrittänyt, ja yritän edelleen vähentää. Kyllä mä silti tarvitsen aamuisin vähintääkin sen kaksi kuppia kahvia herätäkseni.
Röökaaminen nyt on mun mielestäni muutenkin oksettava tapa, ja kovasti olen siitä yrittänyt päästä eroon, useammastakin syystä. Keskenmenon jälkeen sitä on tullut poltettua vielä enemmän, mikä tietenkään ei ole positiivinen asia millään tapaa. Jos tupakointi ei raskautta yrittäessä kuitenkaan lopu, niin viimeistään se loppuu siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää kahta viivaa. Se on varmaa.

Lyhyesti siis: Juo punaviiniä, harrasta paljon seksiä, lopeta tupakointi, rentoudu ja nauti elämästä!




15. lokakuuta 2014

Nukkekoti

Lukijan toiveesta, tässä tulisi muutama kuva tuosta neidin nukkekodista. Ostin tämän Sofialle 5 -vuotis syntymäpäivälahjaksi, ja voitte varmaan kuvitella tytön ilmeen, kun isän luota kotiin palatessa oli huoneeseen ilmestynyt neitiä isompi nukkekoti!


Kyseessä on KidKraftin Amelia niminen nukkekoti. Kerroksia on kolme, ja jopa hissikin tästä löytyy! Nukkekoti on kauttaaltaan (takaseinää lukuunottamatta) huoliteltu, joten tämän voisi sijoittaa vaikkapa keskelle huonetta. Lisäksi mukana tuli kaikki kuvissa esiintyvät kalusteet.
Tilasin tämän Lounatuuli nimisestä verkossa toimivasta lastenmyymälästä, ja hintaa tällä oli postikuluineen pyöreästi 200 euroa. Olihan hinta aika suolainen, mutta mieluummin maksoin vähän enemmän isommasta ja kestävemmästä nukkekodista, kun melkein saman summan olisi saanut pulittaa muovisesta Barbien talosta.
Alkuun haaveilin ihan tavallisesta pienestä nukkekodista, mutta Sofia halusi Barbeille ja muille nukeilleen kodin. Niinpä tämän nähdessäni en epäröinyt hetkeäkään, vaan nukkekoti lähti heti pienen hintavertailun jälkeen tilaukseen. Enkä ole katunut tämän ostoa hetkeäkään - paitsi ehkä siinä vaiheesa kun muutettiin tähän neliömääräisesti pienempään asuntoon - sillä nukkekoti on leikeissä edelleen mukana lähes päivittäin.

KidKraftilla on muuten paljon toinen toistaan upeampia nukkekoteja, leikkikeittiöitä ja mm. lasten kampauspöytiä. Jos olisi enemmän rahaa ja tilaa, mä varmaan hankkisin meille enemmänkin näitä KidKraftin isompia leluja, sen verran ihastuneita me ollaan oltu tähän nukkekotiin! En voi muuta kuin suositella näitä kaikille jotka nukkekodin ostamista harkitsevat.

Tunnetaifuuni Facebookissa

Monien muiden blogien tavoin, myös tunnetaifuuni löysi tiensä Facebookkiin, ja suoraan Tunnetaifuunin sivusta pääset tykkäämään >>tästä<<.

8. lokakuuta 2014

Sofian huone

Otsikon mukaisesti, seuraavaksi olisi tarkoitus esitellä teille Sofian huone. Se on tällä hetkellä kaikista keskeneräisin, mutta elän siinä toivossa että saadaan se jouluun mennessä laitettua ihan vimpan päälle. Harmittaa, että en tajunnut ottaa mitään ennen -kuvia, sillä tämä huone on kuitenkin omasta mielestäni kokenut sen suurimman muutoksen jo tässä vaiheessa.


Alkuun meillä oli tässä kohtaa neidin vanha, ikean minnen sänky. Sänky vei koko tilan pituudellaan, eikä se sopinut tähän uuteen huoneeseen millään tapaa. Koitin katsella paljon erilaisia puoliparvisänkyjä sekä sänkyjä joissa oli alla kiinteät säilytystilat, mutta voin kertoa että ei ollut helppoa! Jos löytyikin silmää miellyttävä sänky joka muuten täytti mun kriteerit, oli hinta liian suolainen ja/tai sänky liian iso pituudeltaan.
Sitten mä bongasin eräästä jenkkiläisestä blogista aivan mahtavan idean! Ikean mydal -kerrossängystä oli taituroitu loft bed pienellä tuunauksella, ja se oli mun mielestä ihan huikean hyvä idea. Kiireesti vilkaisin ikean sivuilta sängyn mitat ja oi kyllä, sen pitäisi mahtua juuri ja juuri paikoilleen! Niinpä me sitten tilattiin kyseinen sänky ja uusi patja.
Pari päivää meni kasatessa tuota sänkyä, eikä muuten ollut mikään piece of cake kun sänky on tosiaan mitoiltaan yhtä pitkä kuin huoneen leveys. Siinä se nyt kuitenkin on, ja sängyn alle saatiin nyt mukavasti tilaa lelujen säilytykseen. Alkuun olisin halunnut maalata sängyn valkoiseksi, mutta nyt kun olen jo tottunut tuohon koivun väriin, on se paljon parempi. Ja tärkeintähän on tietysti se, että myös Sofia tykkää uudesta sängystään..


Tässä toisella puolella huonetta oli ihan alkuaan järjettömän kokoinen liukuovinen kaappi, joka söi ihan hirveästi huoneen tilaa. Saatiin onneksi vuokranantajilta lupa purkaa se pintaremontin yhteydessä. Sijoitettiin tähän sitten Sofian vanha trofast säilytyskokonaisuus. Tarvittiin kuitenkin sitä kaappitilaa enemmän, joten sänkyä tilatessa tilattiin myös tämä uusi vaatekaappi. En ole ihan varma, että pidänkö siitä, mutta ainakin ollaan nyt saatu lakanat, pyyhkeet, sekä neidin vaatteet järjestykseen ja paikoilleen.
Nukkekoti ei ole jäämässä tuohon kaapin viereen, vaan siihen olisi tarkoitus kyhäillä Sofialle oma työnurkkaus, johon saisi neidin kaikki askartelutarvikkeet ynnä muut. Tila on vaan niin pieni, että sopivan työtason löytäminen ei ole ollut helppoa. Ikeassa olisi kyllä pari varteen otettavaa vaihtoehtoa, mutta en halua hätäillä tämän asian kanssa. Kunhan saadaan työnurkkaus kyhättyä kasaan, ruvetaan keskittymään huoneen varsinaiseen sisustamiseen. Ainakin tarvitaan uudet verhot sekä matto, ja seinille olisi tarkoitus ideoida jotakin pientä kivaa.

Tältä näyttää siis tällä hetkellä, mitä mieltä olette? :)

7. lokakuuta 2014

Mutta mihin katosi syyskuu?


Tänään mulla oli pitkästä aikaa hyvä ja energinen fiilis, sekä kaiken lisäksi vapaapäivä! Niinpä me lähdettiin kiertelemään Sofian kanssa lähimaastoa, ja nautittiin vain kahdenkeskeisestä kiireettömästä ajasta. Höpöteltiin niitä näitä, otettiin toisistamme hassuja kuvia, ja naurettiin mahat kippurassa.

Mä en edes muista, milloin viimeksi mulla on ollut aikaa pysähtyä paikoilleen, viettää kiireetöntä aikaa Sofian kanssa, ja nauttia ympärillä olevasta maailmasta. Ihan kuin sitä olisi kävellyt laput silmillä ja tulpat korvissa eteen päin. 
Sitä on ollut niin naimisissa töiden kanssa sieltä kesän alusta lähtien, että mä en osaa edes kertoa mitä muuta mä olisin muka tehnyt? Kuluneet kuukaudet on olleet henkisesti muutenkin raskaita, ja työ on sitten vienyt mun viimeisetkin energian rippeet. Mä olen ollut niin helvetin väsynyt, etten töistä päästyäni ole kyennyt muuhun, kuin tekemään ne aivan pakolliset kotityöt, jonka jälkeen mä olen kaatunut puolikuolleena sohvalle.

Onneksi töitä on enää 5 päivää jäljellä, jonka jälkeen me vietetään kyllä rento, stressitön, sekä toivottavasti aivan mahtava syysloma. Lataillaan vähän akkuja, -sekä nautitaan tästä syksystä ennen kuin se lipuu ohi silmien, että jaksaa taas kylmän ja pimeän talven yli. OHOI paremmat päivät, täältä tullaan!

LUKIJAT