Kaksplus.fi


26. tammikuuta 2015

My new love: IPhone 6

Vuoden ensimmäisen päivän ensimmäisinä tunteina, minua uskollisesti palvellut Iphone neloseni harjoitteli uimista heikoin tuloksin. Se sitten hukkui, eikä mun lukuisista elvytysyrityksistäni huolimatta antanut enää minkäänlaisia elonmerkkejä. No mutta, hyvä syy ostaa uusi ja parempi puhelin! Pariviikoa jouduin kuitenkin elämään ilman puhelinta. Sim-kortin iskin väliaikaisesti tablettiin, ja se oli aika kamalaa.. Mutta vihdoinkin, viime viikolla, sain haettua mun uuden rakkauden!


Täytyy myöntää, että jo hetken aikaa harkitsin Sony Xperiaa, sillä vedenkestävä puhelin voisi olla se mun juttuni.. Mä kuitenkin tykkäsin mun Iphone kolmosesta, sekä nelosesta niin paljon, että tästä ei kai ole enää paluuta muuhun merkkiin. Niinpä kovasta hinnastaan huolimatta, ostoskoriin päätyi Iphone 6.

Vähän hirvitti Iphone 6 koko, mutta kyllä tämä istuu käteen oikein hyvin. Malli on ihanan ohut & kevyt, ja nyt kun olen jo viikon ajan tutustunut tähän uuteen puhelimeeni, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Tämähän hipoo täydellisyyttä, ja tämä on sitä materialismionnellisuutta parhaimmillaan!

Uuden puhelimen myötä instagramiakin on tullut päiviteltyä huomattavasti useammin, puhelimen kamera on nimittäin sen verran hyvä, että mielellään ja helposti tulee kuvia räpsittyä. Kannattaa siis seurailla meitä myös instagramin puolella, jos haluaa tiiviimmin seurata meidän elämää. Sieltä löydätte nimimerkin RUDI628 takaa.

PS. Kertokaa mulle teidän suosikki appsit! Mä en ole vielä raaskinut ladata mitään muuta kuin ne sovellukset, joita tulee käytettyä lähes päivittäin. Uusia kaipailisin, ihan laidasta laitaan.

PPS. Lupaan päivitellä myöhemmin tällä viikolla vielä kuulumisia, ja ehkä vähän muutakin. Paljon on ideoita ja luonnoksia, mutta aika ei just nyt riitä kaikkeen.

15. tammikuuta 2015

erovanhemmuus

Tämä onkin sellainen aihe, että olen sen tarkoituksella sivuuttanut blogissa melkeinpä kokonaan. En muutoinkaan ole puhunut erovanhemmuudesta ääneen oikeastaan kenenkään kanssa, sillä alkuun koin asian liian häpeälliseksi ja ennen kaikkea kipeäksi.


Erilleen muutto, eikä se lopullinen eropäätös ollut missään mielessä helppo, vaikka tiesin sen kuitenkin koko ajan olevan ainoa ja oikea ratkaisu. Välit olivat tulehtuneet jo niin pahasti monista erinäisistä syistä, että siitä olisi ollut aivan mahdoton jatkaa yhdessä eteen päin. Silti alkuun mietin todella usein, että luovutettiinko me kuitenkin liian helpolla? Toisaalta, olen aina ollut sitä mieltä, että huonoon parisuhteeseen ei kuulu jäädä pelkästään lapsen/lasten takia, sillä silloin kukaan ei voi hyvin. Vanhempien huonovointisuus arjessa heijastuu myös lapseen. Vanhemmuudessa tärkeintä kuitenkin on rakastaa lastaan ehdoitta, ja etsiä hänen etuaan. Ja kenen etua se muka palvelee, jos kaikilla on paha olla? Siitäkin huolimatta en voinut sille mitään, että syyllistin itseäni. Olo oli epäonnistunut ja pidin itseäni huonona vanhempana eron vuoksi.

Entäpä nyt kun erosta lapseni isän kanssa on kulunut jo reilut parisen vuotta? Mitkä ovat fiilikset tänä päivänä? Olen ainakin onnellinen siitä, että minä saan olla se lapsen lähivanhempi niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.

Toisinaan erovanhempana oleminen tuntuu siunaukselta, toisinaan se on kirous. Kun lapsi on esimerkiksi kiukutellut kokonaisen viikon putkeen, päivä jolloin lapsi lähtee isälleen viikonlopuksi tuntuu lottovoitolta. Kamat kasaan ja lapsi kiireen vilkkaa ovesta ulos meiningillä mennään. Kun ovi sulkeutuu selän takana sitä voi heittäytyä sohvalle nauttimaan täydellisestä hiljaisuudesta ja keskittyä vain itseensä ja omiin tarpeisiinsa. Tai, sitä voi viettää rauhallista parisuhdeaikaa kumppaninsa kanssa. Syödä mitä haluaa, ja nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa.

Erovanhemmuus on myös sitä, kun toisinaan se ikävä sitten iskee jo ennen sunnuntaita. Koti on liian hiljainen. Soittaessa, on lapsella niin kivaa ettei hän kerkeä juttelemaan äidin kanssa. Voi olla, että äiti ei sillä hetkellä kiinnosta ollenkaan, isi on nimittäin silloin paras. Se tuntuu toisinaan pahalta, mutta saan kuitenkin olla onnellinen siitä, että Sofialla on isä joka välittää ja rakastaa.
Kuitenkin pahinta on ne juhlapyhät, jotka joutuu viettämään erossa omasta lapsestaan. Toissa vuonna ei joulukaan tuntunut yhtään joululta, tyttären ollessa isällään. En voi kuitenkaan itsekkäästi omia lasta itselleni, vuoro vuosin siis mennään.

Noin yleisesti ottaen Sofian arki kahden kodin välillä sujuu hyvin. Sofia viettää aina joka toisen viikonlopun pidennetysti isänsä ja tämän uuden naisystävän luona. Se on toiminut meillä, ja sujunut aina lähes ongelmitta. Joskus Sofia viettää useampiakin päiviä kuukaudessa isänsä kanssa, ja viikonloppujakin on aina välillä vaihdeltu päikseen jos on ollut tarvetta. Joustavuus on toiminut onneksi alusta saakka, molempiin suuntiin.
Omasta mielestäni olemme siis onnistuneet kohtuullisen hyvin. Ei loistavasti sillä ainahan jostakin löytyy parantamisen varaa, mutta hyvin. Vaikka välit ovat viilenneet entisestään eksän kanssa, tulemme me toimeen ja pystymme huolehtimaan Sofian asioista ja hänen tarpeistaan yhdessä vanhempina. Tai niin ainakin itse koen. Tietysti joskus on hieman kommunikaatio ongelmia, ja eksän naama ärsyttää. Ärsyttää kun se unohti taas puolet tavaroista tuodessaan tytärtä kotiin. Ärsyttää kun täältä löytyy vain parittomia sukkia, ja se meidän lempipaitakin jäi taas isän luokse. Nämä ovat kuitenkin niin pieniä asioita, että oikeasti ollaan helpolla päästy. Ja hei, en minäkään ole täydellinen. Saatan edelleen nalkuttaa hänelle, ja annan toisinaan aivan liikaa ohjeita miten asiat tulee hoitaa, vaikka kyllähän minä jo tiedän, että isä osaa ja tietää ilman mun sanomisiakin.

Ja se on sanomattakin selvää, että eksäni on tyttärellemme paras mahdollinen isä. Ja minä tietenkin paras mahdollinen äiti. Meidän yhteinen vanhemmuutemme jatkuu hautaan asti, vaikka me emme yhteistä osoitetta ja elämää enää keskenämme jaa. Ja meidän lisäksi Sofia on saanut elämäänsä kaksi parasta mahdollista muuta aikuista, äidin ja isän uudet kumppanit. He välittävät Sofiasta, ja Sofia välittää heistä. Alkuun ajattelin, että Sofialla on enää vain rikkinäinen perhe, mutta nykyään ajattelen niin, että Sofian perhe on vain kasvanut muutaman mahtavan ihmisen verran. Ei se siis ole rikki, vaan isompi. Se ei ole yhdinperhe, mutta perhe kuitenkin. Paljon parempi perhe.

8. tammikuuta 2015

Kasmir

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että meidän perhe sai viime kuussa lisäystä, kun tämä pieni ja karvainen otus neulan terävine kynsineen kotiutui meille. Saanko siis esitellä, tässä meidän kisuvauvamme Kasmir!


Meillä oli ollut puhetta jo pidemmän aikaa, että kissa tai koira olisi kiva lisäys tähän perheeseen. Jeremias oli enemmän koiran kannalla, Sofia taas oli halunnut kissan pienen ikuisuuden verran, ja minä olin siinä sitten kahden vaiheilla.
Joulukuussa eräs tuttu laittoi Facebookissa viestiä ja kysyi, että tahdottaisiinko me kissanpentu. Ei siinä sitten montaa tuntia enää mietitty, kun päätettiin antaa tälle pienelle karvapallolle koti. Viiden päivän kuluttua, tasan 12 viikkoisena hän sitten saapui, ja vietti ensimmäisen päivän uudessa valtakunnassaan makuuhuoneen lipaston alta tarkkaillen uusia alamaisiaan. Nopeasti Kasmir kuitenkin kotiutui, ja on jo kietonut meidät kaikki kolme käpälänsä ympärille.

Kasmirin mielestä paras paikka nukkua, on minun ja Jeremiaksen välissä, tai jomman kumman naaman päällä. Mielipuuhaa on meikäläisen herättäminen keskellä yötä iskemällä neulan terävät kyntensä mun takapuoleeni, sekä yleinen kaaoksen aiheuttaminen. Ei pelkää pitää kovempaakin ääntä, jos kokee ettei saa tarpeeksi rapsutuksia ja huomiota osakseen.

On se ihana.

3. tammikuuta 2015

12 kuukautta

Meidän uutta vuotta vietettiin hieman erilaisissa meiningeissä kuin aluksi ajateltiin. Tarkoitus oli viettää poikaystävän kanssa rauhallista koti-iltaa hyvän viinin, kiinalaisen ruoan ja Game of Thronesin parissa, mutta yksi asia johti toiseen ja toinen kolmanteen, ja vuosi vaihtui lopulta aika railakkaissa meiningeissä. Kreisi ilta jos ihan suoraan sanotaan, mutta teki kyllä hyvää nollata ihan kympillä pitkästä aikaa. Illalla nauratti, aamulla ei niinkään. Tukkaa koski ja puhelinkaan ei selvinnyt vuoden vaihteesta, mutta ei siitä sen enempää.

Vaikka uusi vuosi on jo pyörähtänyt käyntiin, kaivellaan pieni hetki menneitä ennen kuin suunnataan katse kohti tulevaisuutta. Kuluneeseen vuoteen mahtuukin paljon kaikenlaista, niin hyvässä kuin pahassa.


/TAMMI/ Tammikuu alkoi hyvällä fiiliksellä. Tuntui siltä, että ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin mitä halusin. Olo oli positiivinen. Opiskelu maistui, ja tammikuussa sitä opiskelumotivaatiota vielä riittikin. Elämä oli ihanaa! Opiskeluiden lomassa vietin aikaa ystävien, Sofian sekä tietysti poikaystävän kanssa. Innostuin itsekin luistelemaan, kun löydettiin kirpparilta sopivat luistimet.

/HELMI/ Helmikuussa Sofia sai elämänsä ensimmäisen kutsun tarhakaverin syntymäpäiville. Mä leivoin useammat Baby Shower kakut ja vannoin samalla, etten enää ikinä leipoisi. Helmikuussa alkoi myös mun VAHUn työssä oppi, ja tein ensimmäistä kertaa tulevan ammattini töitä palkallisena muutaman vuoron verran. Näytti myös siltä, että kesätöitäkin voisi olla luvassa! Niin, ja poikaystävä muutti Lahdesta Heinolaan mun ja Sofian luokse.


/MAALIS/ Uusi kamera! Jep, maaliskuusta päälimmäisenä on jäänyt mieleen uuden kameran hankinta. Oli aika huisia vaihtaa vanha ja uskollisesti palvellut Canon täysin vieraaseen ja tuntemattomaan Olympukseen. Päivääkään en ole tätä vaihdosta kyllä katunut. Maaliskussa toinen veljistäni täytti 18 - vuotta, vietettiin poikaystävän kanssa ensimmäistä vuosipäivää, ja juhlittiin myös mun syntymäpäiviäni. Työssä oppi jatkui edelleen, mutta suurimman osan päivistä teinkin jo palkallisena. Tykkäsin duunipaikastani, ja duunikavereista. Se nostatti opiskelumotivaatiota jo entuudestaan, tosin vain hetkellisesti. Odotettiin myös yhdessä jo tulevaa kesää. Bloggausinto katosi tyystin, ja päätin lopettaa bloggaamisen kokonaan.

/HUHTI/ Huhtikuussa vietettiin Sofian 5 -vuotis syntymäpäiviä. Ensimmäistä kertaa pidettiin erikseen kaveri-, sekä sukulaissynttärit. Monster High oli viime vuonna se THE juttu, ja synttäreitäkin juhlittiin tietysti Monster High teemalla. Hetkessä Sofiasta tulikin jo iso tyttö. Huhtikuussa palattiin myös hetkeksi koulunpenkille, ja tasapainottelin opiskeluiden sekä keikkatyön kanssa.

/TOUKO/ Vietettiin vappua perinteisesti Sirkuksessa poikaystävän, Sofian sekä mun nuorimmaisen veljeni kanssa. Aika monta munkkia tuli syötyä.. Kun muut mun luokkalaisistani jatkoivat valinnaisen, sekä samalla viimeisen osan pariin opiskeluissaan, mulle valkeni se, että mä en valmistuisi luokkalaisteni kanssa lokakuussa. Opinnot raahasi perässä ja pahasti.. Sovittiin ryhmänohjaajan kanssa, että mä opiskelisin kotoa käsin ja hoitaisin rästit pois, ja jatkaisin sitten välittömästi toisen ryhmän kanssa valinnaisen osan pariin. Mä keskityin kuitenkin työn tekoon, eikä opiskelut kiinostaneet tippaakaan. Toukokuussa tein myös paluun blogimaailmaan, startti oli tosin aika hiljainen.


/KESÄ/ Kesäkuussa muutettiin vihdoin ja viimein kolmioon. Uusi vuokra-asunto, itse rempattu ja paremmalla sijainnilla. Elämä tuntu hymyilevän vaikka koko kevään oli ollut jostakin syystä hieman alakuloinen fiilis. Kesäkuussa tuli heitettyä aika paljon keikkaa, ja juhannuksen jälkeen alkoi virallisesti mun kesätyöni.

/HEINÄ/ Heinäkuussa kerettiin mökkeilemään poikaystävän kanssa, ja ne oli kyllä koko kesän parhaat 4 päivää. Aika varmasti tällä reissulla meidän Pikku Prinssikin sai alkunsa. Poikaystäväkin täytti vuosia. Kerettiin töiden lomassa näkemään myös kavereita rantsutreffien merkeissä, ja syötiin järjettömän paljon jädeä! Heinäkuun lopusta raskaustesti näytti plussaa, ja koko elämä tuntui heittävän kuperkeikkaa, positiivisella tavalla tietenkin.


/ELO/ Varhaisultra ja keskenmeno. Kesätyöt loppuikin sitten pidempään sairaslomaan. Elokuu meni multa oikeastaan kokonaan ohi, enkä mä muista siitä hirveästi mitään. Puolet kuukaudesta on sumun peitossa. Sofia palasi muutaman kauden tauon jälkeen muskariharrastuksen pariin.


/SYYS/ Syyskuussa palasin keikkatöiden pariin, ja arki lähti taas jotenkin rullaamaan. Käytiin myös Ikeassa ja ruvettiin viimeinkin saamaan kotia näyttämään, sekä tuntumaan kodilta.

/LOKA/ Töitä, töitä ja töitä. Yritin myös ryhdistäytyä opiskeluiden suhteen ja rupesin pikkuhiljaa purkamaan rästihommia. Sofialla oli päiväkodissa Halloween-bileet joista neiti oli aika mielissään. Mulle tää taisi olla vuoden tylsin kuukausi, ja mielikin oli aika maassa.


/MARRAS/ Marraskuukin oli aika työn täyteinen, mutta ennätettiin me sentään käymään risteilyllä, ja Sofialla oli päiväkodissa valokuvaus. Toinen mun kummipojistani täytti huimat 2 vuotta! Kävin myöskin optikolla joka totesi, että mun näkö on huonontunut aika reilusti, ja piilarien lisäksi olisi hyvä päivittää silmälasit.

/JOULU/ Mulle tärkeän ihmisen kuolemasta tuli kolme vuotta täyteen, ja se sai miettimään elämää noin yleisestä näkökulmasta. Elämän merkitystä, ennen kaikkea oman elämän merkitystä. Joulukuun kohokohtiin kuuluu ehdottomasti se, että Sofialta irtosi ensimmäinen hammas, ja meidän perhe sai lisäystä karvaisen vauvan myötä. Joulukuussa myös juhlittiin, nimittäin maailman parhaan Väinön, sekä maailman parhaan Einon synttäreitä. Lisäksi me vietettiin pienellä tyttöporukalla pikkujouluja, ja ilta oli kyllä aika hulvaton! Oli ihanaa päästä viettämään aikaa ystävien kanssa.
Sitten tulikin jo joulu, ja me vietettiin sitä ihan kolmistaan kotona, rauhallisin tunnelmin.

Ja siinähän se vuosi sitten olikin näin lyhyesti tiivistettynä. Kun mä katson taakseni mä olen helpottunut siitä, että vuosi 2014 on viimeinkin takana päin. Entäpä mitä mä toivon vuodelta 2015? Palataan tulevaisuuden suunnitelmiin ja toiveisiin vielä erillisessä postauksessa, vaikka mulla ei kyllä muita toiveita ole, kuin 2015 please be kind.

LUKIJAT