Kaksplus.fi


6. maaliskuuta 2015

Painajaismainen Helmikuu

Suoraan sanoen, en enää edes tiedä mistä aloittaisin. Koko viime kuukausi oli yhtä painajaista, ja maaliskuukin eletään ovisilmästä kurkkien, että joko ne valkotakkiset tulee ja vie minut johonkin lataamoon. Skitsofrenian oireita on nimittäin jo havaittavissa.

Mitäpä jos aloitettaisiin kuitenkin aivan alusta?

Tasan viikko ennen laskiaistiistaita. Siitä tiistaista piti tulla kiva päivä. No ei tullut. Meidän divaanisohvan sisältä, säilytysosasta missä me ollaan säilytetty ylimääräisiä vuodevaatteita, löytyi niiden vuodevaatteiden lisäksi muutama epämieluisa yllätys. Pienen pieniä ylimääräisiä ja kutsumattomia vieraita. Kuolleita tosin, yhtä toukkaa lukuun ottamatta. Hypin sillä hetkellä varmaan ihan kirjaimellisesti seinille, ja ensimmäiset hulluuden merkit olivat jo ilmoilla. Minä, joka jo hämähäkin nähtyäni menen täysin paniikkiin, olin suunniltani.
Ensimmäisenä pelkäsin tietysti lutikoita. Googletin, sekä olin yhteydessä terveystarkastajaan. Mailasin hänelle kuvat meidän löydöksistä, ja muutaman tunnin kuluttua saatiin vastaus. Näyttäisi olevan turkiskuoriaisia. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin suuri helpotus, ettei kyseessä ole lutikat. Seuraavaksi iski stressi ja ahdistus, kun tajusin, että kyllä tässä silti saataisiin aikamoisia toimenpiteitä tehdä, että päästäisiin niistä eroon. Lisäksi heräsi suuri kysymys, että mistä ne näin yllättäen olivat ilmaantuneet, sohvakin oli nimittäin imuroitu juuri viikkoa aikaisemmin. Ulkomailla ei olla käyty, käytettynä emme ole ostaneet mitään huonekaluja, emmekä ole kirpputoreillakaan käyneet. Jos nämä pienet paskiaiset olisivat asuneet meillä pidempään, kai se olisi havaittu remontin yhteydessä? Mutta ei, mokomista ei aikaisemmin ole ollut tietoakaan. Se, että mistä ne meille ovat ilmaantuneet, taitaakin jäädä ikuiseksi mysteeriksi.


Ilmoitin tietysti meidän isännöitsijällekin asiasta, joka ei reagoinut muutoin kuin sanomalla hyi helvetti. Hänen mielestään oli turha ryhtyä informoimaan muita talon asukkaita, ettei lietsota turhaa paniikkia. Minusta taas olisi hyvä, että naapuritkin tietäisivät, ja osaisivat näin ollen kiinnittää huomiota, löytyykö heiltäkin. Tästä ollaan kiistelty edelleen.
Me heivattiin sohva kuitenkin kaatopaikalle (hyvä, koska vihasin sitä alusta alkaen), ja ryhdyttiin hommiin. Kaikki tekstiilit saunotettiin, sekä pestiin. Silitinkin suurimman osan, ihan vain varmuuden vuoksi. Huolellinen imurointi vaatekaappeja myöten, sekä kaikkien pintojen pesu kloriitilla. Kaiken tämän hauskuuden päätteeksi sumutettiin Super Raidia jokaiseen mahdolliseen ja otolliseen paikkaan. Ajateltiin, että se on siinä. Tulipahan samalla suoritettua kevätsiivous, kun kävin jokaisen kaapin tarkasti läpi, sekä heitin kaiken ylimääräisen tavaran pois.

No eihän se tietenkään siihen päättynyt. Ilmoitin asiasta luonnollisesti myös meidän vuokranantajille, ja sain samalla kuulla, että meidän kylpyhuoneessa on kuin onkin jonkin asteisia kosteusvaurioita. Remontti aloitettaisiin kuulema mahdollisimman pian.
Niinhän siinä sitten kävi, että viime viikon sunnuntaina pakattiin vain välttämättömät tavarat mukaamme, ja lähdettiin evakkoon. Siinä pakkaillessa törmättiin sitten eläviinkin yksilöihin. Jep, juurikin näin.

Eilen kävin hakemassa kotoa postin, ja sain samalla napattua yhden elävän yksilön lasipurkkiin. Toimitin sen terveystarkastajille ja kerroin koko tarinan tapahtumaketjuineen muutamaan otteeseen. Kahdelle eri henkilölle. Pieni paskiainen pääsi mikroskoopin alle ja myöhemmin sain puhelua, että kyseinen tapaus on tunnistettu, ja sen oletetaan olevan riesakuoriainen. Sen lisäksi aikaisemmin lähettämät kuvani pääsivät uudelleen tarkasteluun, ja kuvissa esiintyi selvästikin vyöturkiskuoriainen. Niin, anteeksi siis mitä? Meiltä löytyy kahta eri sorttia siis?! Väkisinkin pääsi itku, joudutaan suorittamaan kaikki operaatiot tekstiilien saunotuksia myöten uudestaan.

Mikä tekee tästä kaikesta vielä helvetillisempää on se, että kaksi eri terveystarkastajaa ovat asioista täysin eri mieltä, enkä minä itse enää tiedä, että miten päin tässä pitäisi olla, ja mitä helvettiä tässä nyt sitten oikein tehdään.

Terveystarkastaja A on sitä mieltä, että kuoriaiset eivät ole voineet meille tulla mistään toisesta asunnosta seinärakenteita tai ilmanvaihtokanavia pitkin, vaikka se on mahdollista. Kaikki siivoamiset ja myrkyttämiset pitää toteuttaa uudelleen, jonka jälkeen tekstiilejä olisi hyvä säilyttää jätesäkeissä tai erillisissä muoviastioissa ainakin kesään asti. Uutta sohvaakaan ei kuulema vielä kannata ostaa. Hän on samaa mieltä meidän isännöitsijämme kanssa, että naapureille kertominen aiheuttaisi vain turhaa panikointia. Riittää, että isännöitsijä on asiasta tietoinen, jos joku asunnostaan löytää myöskin näitä kuoriaisia, niin kyllä he kuulema ilmoittavat varmasti isännöitsijälle. Niin, entäpä jos eivät ilmoita? Entäpä jos eivät ole edes havainneet, että heiltäkin näitä löytyy?

Terveystarkastaja B on ehdottomasti sitä mieltä, että naapureita pitäisi infota asiasta mahdollisimman pian. Koska meiltä on löytynyt vain yksittäisiä tapauksia, emmekä ole löytäneet mitään pesimispaikkaa, on meidän asuntomme hänen sanojensa mukaan luultavasti vain jäävuoren huippu. Olisi tärkeää tutkia kaikki asunnot, sillä jos kuoriaisia löytyisi useammastakin asunnosta, olisi koko kerrostalo myrkytettävä samanaikaisesti, ammattilaisten toimesta. Tietenkään ei ketään voida osoittaa sormella syyttäen, mutta hyvin todennäköistä se kuulema on, että niitä muualtakin löytyisi.

Tässä sitä sitten ollaan, puun ja kuoren välissä. Odotellaan, että kylpyhuoneremontti valmistuisi pian, jotta päästäisiin aloittamaan perusteellinen kevätsiivous jo toiseen kertaan tänä vuonna. Toivottavasti päästäisiin kuoriaisista eroon. Eiväthän ne vaarallisia ole, mutta en minä niiden kanssa kyllä mielelläni asuntoa jaa. Jos ei muu auta, niin muutetaan vaikka pois!

Fakjuu kuoriaiset, ja fakjuu elämä. Fakjuu remontti, ja fakjuu kaikki.