Kaksplus.fi


6. huhtikuuta 2015

liirumlaarum


Pyhät oli sitten siinä. Itse pääsiäisen vietto meni meiltä melko pitkälti ohitse, sillä Sohvi oli isänsä kanssa reissussa, eikä me viitsitty kahdestaan panostaa lainkaan, varsinkaan kun ei olla kotona. Viikonloppu meni kuitenkin oikein kivasti, vaikka ei ihan niin kuin alunperin suunniteltiin. Nähtiin mahtavia tyyppejä, naurettiin paljon, ja otettiin ihan rennosti. Mieli on oikeastaan aika virkeä just nyt, ja arki on tervetullut.
Poikaystävällä on edessä yövuoro viikko, ja mä olen suunnitellut jokaiselle päivälle jotakin menoa itselleni, jotta toinen saa nukkua rauhassa. Lisäksi me ollaan keskiviikkona taas hieman viisaampia remontin etenemisen suhteen, ja loppuviikosta Sofiakin tulee viettämään muutaman päivän meidän kanssa. Aika kiva viikko siis kaiken kaikkiaan tiedossa.


Kun mä melkein vuosi sitten päätin vielä kerran antaa mahdollisuuden bloggaamiselle, ei mun suunnitelmiini luonnollisestikaan kuulunut näin hidas tahti postauksien suhteen. Oli töitä, ja sitten jäin opinnoissa jälkeen. Aikaa ei vain ollut. Muutaman kerran mietin jo blogin sulkemista heti alkumetreillä. En kuitenkaan halunnut. Olisin varmasti katunut sitä päätöstä myöhemmin.
Keskenmeno oli oikeastaan se viimeinen niitti, joka veti koko mielen ihan mustaksi. Kun melkein jokainen päivä on ollut väkinäistä elämistä, ei bloggaaminenkaan ole innostanut. Pari postausta olen silloin tällöin saanut kyhättyä kasaan, oikeastaan hieman pakon edestä, ettei blogi kuole ihan kokonaan. Sitä on aina jotenkin ajatellut, että oman blogin haluaisi pitää sellaisena hyvän mielen blogina. Mutta toisaalta kun kirjoittaa lähtökohtaisesti vain itseään varten, miksi ne negatiivisetkin asiat elämässä eivät saisi näkyä myös blogin puolella? Ja jos halutaan olla aitoja ja kirjoittaa rehellisesti, eikö ne huonotkin hetket elämässä kuulu asiaan?

Lähtökohtaisesti olo on tällä hetkellä jo energisempi, tulevaisuus näyttää jälleen valoisalta, eikä minun tarvitse valehdella jos joku kysyy olenko minä onnellinen. Koulu, ja kaikki muut arjen haasteet tulevat tietysti ensimmäisenä, mutta haluan jälleen panostaa enemmän myös blogiin. Vaikka se ei viime aikoina ole näkynyt, on bloggaaminen minulle edelleen erittäin mieluisa harrastus. Siksipä mä haluaisin kysyä myös teiltä lukijoilta, onko teillä jotakin toiveita blogin ja/tai postauksien suhteen? Kaikki toiveet otetaan vastaan ja käydään ajatuksen kanssa läpi. Jatketaan sitten niin, mikä parhaalta tuntuu. Kynnys vain on hieman korkea ja kirjoittaminen ruosteessa, kun tämä nyt on ollut näin hitaan puoleista. Eiköhän tämä tästä.

Tällaista liirumlaarumia tänään. Ihanaa viikkoa kaikille!

1. huhtikuuta 2015

Kylppäriremontti ja taistelu kuoriaisia vastaan

Ahdistaa ja masentaa. Mielessä on liuta sanoja kuvaamaan viime aikaisia tunnetiloja, mutta yksikään niistä ei ole positiivinen. Joka aamu herätyskellon soidessa mun tekisi mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia. Siihen asti ainakin, että päästäisiin takaisin kotiin.


Maaliskuun alusta alkaen, ollaan tosiaan asuttu evakossa kylpyhuoneremontin takia. Meille järjestyi remontin ajaksi evakko-koti onneksi hyvin mutkattomasti, ja vieläpä todella läheltä. Pienen pieni kaksio, jossa me poikaystävän ja kissan kanssa yritetään tulla toimeen. Hetkittäin nimittäin pinnaa kiristää itse kullakin, kun tässä on ollut vaikka ja mitä mutkia matkassa.
Sofia asuu remontin ajan isällään, sillä katsottiin sen olevan mukavampi vaihtoehto hänelle. Isän luona lapsella on kuitenkin oma huone ja omat lelut. Ennen kaikkea tuttu ympäristö ja kaksi aikuista jotka hänestä välittää. Ei ole helppoa ollut tämä etävanhempana oleminen, vaikka onneksi nähdään tyttöä kuitenkin useamman kerran viikossa. Ja onneksi, tämä on vain väliaikaista.

Tänään meidän kylpyhuonetta on kuivateltu reilut kaksi viikkoa. Tänään siellä kävi kosteusmittaaja. Tänään meidän vuokranantaja soitti ja kertoi, että kuivatus jatkuu ainakin ensi viikon keskiviikkoon asti, jolloin katsotaan tilannetta taas uudelleen. Tekisi mieli itkeä. Taisin minä hieman itkeäkin. Haluaisin jo niin kovasti päästä elämään sitä meidän normaalia arkea. Haluaisin päästä suunnittelemaan Sofian syntymäpäiväjuhlia, sekä sisustaa kotia keväisemmäksi. Mutta ei niin ei.
Toisaalta edessä on pitkä viikonloppu, että eipä siellä kotona hirveästi olisi remontti edennyt suuntaan taikka toiseen, vaikka kylpyhuone olisi jo ollut kuiva. Silti vituttaa.


Olen yrittänyt ottaa tässä huomioon myös ne positiiviset asiat. Kylpyhuone oli vanhanaikainen ja ruma, joten tietysti on kivaa saada uudistettu kylpyhuone. Hei hei sininen vessanpönttö ja lavuaari. Tervetuloa uusi pesukone ja kivempi suihkukaappi. Siitä tulee kyllä todella hieno.
Pitäisi myös yrittää nauttia tästä kaikesta ylimääräisestä ajasta jota väliaikaisena etävanhempana minulle nyt suodaan, mutta sekään ei ole niin helppoa kuin aluksi ajattelin. Nyt kun olisi enemmän aikaa bloggaamiselle, omille harrastuksille sekä tietenkin rästiläksyjen tekemiselle, en ole saanut yhtään mitään aikaiseksi. Huomenna yritän enemmän.

Mitä taas tulee edellisen postauksen kuoriaisepisodiin, junnaa asiat edelleen paikoillaan. Ilmeisesti naapurista löytyi myöskin näitä samoja kuoriaisia, ja taloyhtiön tyypit rupeavat sentään olemaan siitä asiasta meidän kanssa yhtä mieltä, että ötököistä on päästävä eroon. Toistaiseksi mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, eikä asiat ole edistyneet ollenkaan. Puhetta on kyllä ollut paljon, liiankin paljon. Elän kuitenkin edelleen siinä toivossa, että saataisiin ammattilaismyrkyttäjät myrkyttämään koko kerrostalo.


Just nyt tekisi mieli vain luovuttaa, ja etsiä uusi asunto.

LUKIJAT