Kaksplus.fi


18. toukokuuta 2015

Korvakorut 6-vuotiaalle

Olin 6-vuotias kun äidiltäni herusi lupa korvien rei'itykseen. Muistan edelleen hämärästi sen päivän, kun astuttiin äitini kanssa kultaliikkeeseen, ja miten minua samaan aikaan hieman pelotti ja jännitti, mutta olin kuitenkin niin innoissani! Rei'ittäminen itsessään ei ollut kamalaa, vaan se ääni oli paljon pahempi. Se vähän säikäytti, mutta kipeää se ei tehnyt. Ikävemmältä tuntui rei'ityksen jälkeinen kuumottelu, joka onneksi meni nopeasti ohitse. Eikä sekään tuntunut niin kamalalta, kun katselin peilistä ensimmäisiä korvakorujani, joissa oli kirkkaan siniset kivet.



Sofia sai reilu viikko sitten korvakorut kummitädiltään syntymäpäivälahjaksi.
Jännitys oli melkein käsinkosketeltavaa, mutta neiti pysyi kiltisti ja rauhallisena - oikeastaan melkeinpä liimattuna paikallaan. Itkuhan siinä pääsi heti ensimmäisen reiän jälkeen, ja toisenkin, mutta neiti oli oikein reipas ja liikkeestä poistuttiin jo rauhallisena, joskin hieman vakavana. Kotiin palatessa niitä jo ihailtiin peilistä useampaan otteeseen, eikä rei'itys kuulema sattunutkaan niin paljoa.

Muutama ihminen suhtautui kovin negatiivisesti tähän korvakorujen ottamiseen. Se saikin minut pohtimaan, että mikä sitten on se oikea ikä laitattaa lapselle korvikset?
Alle 6-vuotiaalle en itse korvakoruja laitattaisi. En tietenkään tuomitse, mutta en myöskään ymmärrä kovin pienten lasten korvien rei'itystä. Kun korvakoruja ollaan laittamassa pienelle vauvalle, ei siinä ole kyse lapsen haluamisesta vaan vanhemman. Se on mielestäni väärin. Yksi vanhempien tehtävästä on turvata pienen lapsen koskemattomuus koko omaan kehoonsa, ja hyvin pienten lasten korvien rei'itys mielestäni loukkaa lapsen koskemattomuutta ja oikeutta määrätä itse omasta kehostaan. Omasta mielestäni lapsi on siinä vaiheessa valmis, kun hän itse osaa korvakoruja haluta, sekä tietysti tiedostaa ja ymmärtää mistä on kyse. Lapsen pitäisi mielestäni myös ymmärtää vastuu reikien hoitamisesta.

Sofia oli haaveillut korvakoruista jo pidemmän tovin, eikä kyse ollut mistään hetkellisestä mielijohteesta. Meillä reikiä on myöskin hoidettu yhdessä, ja Sofia on suhtautunut niiden hoitamiseen vakavasti niin kuin kuuluukin. Hyvä niin, sillä lävistys kuin lävistys, niiden ottamisessa on kuitenkin aina omat riskinsä.

Minkä ikäisenä sinä olet saanut korvakorut, ja mikä on sinun mielestäsi sopiva ikä laittaa korvikset?

8. toukokuuta 2015

Sofia 6v

Niin se aika rientää, sillä mun pieni ruttunaamainen vauvani täytti jo 6 vuotta huhtikuun loppupuolella. Remontin takia juhlittiin syntymäpäivää hieman viiveellä vasta viime viikonloppuna, mutta eipä tarvinut järjestellä erikseen mitään vappumeininkejä. Lauantaina meillä oli tupa täynnä sukulaisia, ja sunnuntaina saapuivat sitten kaverit. Menoa ja meininkiä riitti siis koko viikonlopuksi.


Tänä vuonna teemana oli Frozen. Se on Sofian yksi lempielokuvista ja täytyy myöntää, että äitikin taitaa siitä vähän tykätä. Jos muiden perheissä vanhemmilla hajoaa korvat lasten hoilottaessa jatkuvasti "let it go let it goo", niin meillä se on Sofia, joka ei jaksa enää kuunnella äidin laulamista vaan pakenee paikalta peitellen korviaan.


Mummo oli ostanut Sofialle ihanan Elsa mekon, ja sitä ihasteltiin jo monta viikkoa ennen juhlia. Mekon edessä oli vilkkuvat valot, jotka valitettavasti lakkasi toimimasta ennen juhlia vaikka yritettiin vaihtaa patterikin. Lisäksi tuossa rinnan päällä roikkuu koru, jota painaessa ilmoille kajahtaa juurikin tuo let it go let it gooo! Lisäksi Sofian isän tyttöystävä teki Sofialle ihanan prinsessakampauksen, ja sitten neiti olikin jo valmis juhlimaan.


Lauantaina me tarjoiltiin hieman karkkia, marenkia ja kaupan keksejä. Prinsessa keksejä oli pakko olla. Lisäksi Sofia halusi korvapuusteja, ja niitähän me sitten leivottiin useampi pellillinen juhlia edeltävänä päivän yhdessä. Onneksi niitä säästyi meidän pakkaseenkin! Jeremias auttoi mua leipomisissa ja teki suloisia suklaisia minimuffinseja. Luotin kuitenkin ehkä liikaa Jeremiaksen leipomis taitoihin, sillä murotaikinasta tehdyt lumihiutaleen muotoiset keksit unohtui vahingossa uuniin. Pärjättiin kuitenkin ilman niitä.
Suolaiseksi tarjoiltavaksi meillä oli täytettyjä croissanteja, sekä itse tehtyjä vuohenjuustopiirakoita jotka ulkonäöstään huolimatta ovat mielettömän hyviä. Niitä me tehdään aina joka juhliin, ja ne loppuu joka kerta kesken. Lisäksi meillä oli erillisellä pöydällä tarjoiltavana täysin maidottomia ja gluteenittomia leipiä, kääretorttu ajamassa kakun virkaa, sekä muita pieniä herkkuja.

Ja sitten oli tietenkin se täytekakku..


Kakusta ei tullut sellainen kuin alunperin päässäni olin valmiiksi visioinut. Leivoin kakun edellisenä yönä, ja toivoin vain, että se onnistuisi edes joten kuten. Se kelpasi päivänsankarille joka oli tietenkin pääasia, ja loppupeleissä mäkin olin ihan tyytyväinen. Täytteenä oli neidin toiveesta mansikkaa ja vaniljaa. Pohja oli perus sokerikakkupohja joka värjättiin lilaksi. Päällinen sekä lumihiutaleet kaulintamassasta, ja tuon Elsan jäälinnan tein sulattamalla isomaltoosia mikrossa. Sulatin sitä kolmessa eri erässä, jotta sain tehtyä kirkasta jäätä, sekä kahta eri sävyistä sinistä värjäämällä maltoosia pastaväreillä. Yhden kulhon onnistuin siinä hajoittamaan, sekä polttamaan sormenpääni, mutta muuten ensikosketus isomaltoosin kanssa sujui ongelmitta.


Sunnuntailta mulla ei valitettavasti ole lainkaan kuvia, sillä meillä oli täysi työ pitää kaikkia lapsia silmällä, sekä varjella hieman pelokasta kissaa. Sunnuntaina meillä oli kuitenkin tarjoiltavana perus sipsien, keksien ja karkkien lisäksi coctailtikkuja joissa oli nakkia, juustoa sekä viinirypäleitä. Tehtiin myös voileipägrillissä kinkku-juusto toasteja, ja sipsien lisäksi meillä oli dippailtavana kurkku- ja porkkanatikkuja. Lauantailta jäi tarjoiltavaksi minimuffinseja, ja niiden lisäksi me tehtiin ruusukakkuja, joihin poimin idean Aijan blogista. Aijan versiot olivat niin hyvän näköisiä, että oli pakko tehdä niitä itsekin. Ja suosittelen, ne nimittäin ovat myös herkullisia suloisen ulkonäkönsä lisäksi..

Meillä lapset saivat leikkiä vapaasti, mutta sen lisäksi oltiin järkätty ihan pientä ohjelmaa. Sofian isän tyttöystävä tuli tekemään lapsille kasvomaalauksia, joka oli hurja menestys. Lisäksi meillä oli perinteistä aasin hännän kiinnitystä, muunneltuna teeman vähän sopivemmaksi, eli Olafin nenän kiinnitystä. Lasten silmät sidottiin, ja jokainen sai vuorollaan yrittää onneaan laittamalla Olafille nenän. Se kuka sai nenän lähimmäs oikeaa kohtaa, oli voittaja.
Tämän lisäksi meidän piti järjestää myös tuolileikistä muunnelma, jäälautta-leikki. Tarkoitus oli siis askarrella kartongista jäälauttoja ja kiinnittää ne lattiaan sinitarralla kiinni. Musiikin soidessa lapset liikkuvat, ja musiikin loppuessa jokainen lapsi kiirehtii jäälautalle. Se, joka ei kerkiä ja jää ilman lauttaa tippuu pelistä pois. Sitten vähennetään yksi lautta, ja sama homma jatkuu uudelleen ja uudelleen, kunnes jäljellä on enää kaksi lasta ja yksi jäälautta. Tämä leikki jäi kuitenkin pois kun oltiin jo liian väsyneitä lauantai iltana askartelemaan, mutta mun mielestäni ohjelmaa ei pidäkään järjestää liikaa, vaan parasta on kun lapset saavat leikkiä vapaasti ja käyttää omaa mielikuvitustaan.

Sellaisia synttärimeininkejä tänä vuonna! Meillä on ruvettu jo ideoimaan ensi vuoden syntymäpäiväjuhlia, mutta saapa nähdä, kuinka monta kertaa neidin mieli tässä vuoden aikana vielä muuttuu. ;)

7. toukokuuta 2015

Vihdoinkin kotona! (ennen ja jälkeen kuvia kylpyhuoneesta)

Tai siis, ollaanhan me oltu kotona jo kaksi viikkoa. Kaikki aika vain on mennyt siivoamiseen, sillä remonttipölyä löytyi ihan kaikkialta, ja olihan mun pakattava talviset muumimukit ensi talvea odottamaan, ja kaivettava kesäiset jo esiin! Siivoamisesta kun päästiin, alkoi armoton valmistautuminen ja leipominen Sofian syntymäpäiviä varten. Tekemistä on siis riittänyt, eikä koneen avaamiselle ole löytynyt aikaa ennen tätä päivää.

Ensimmäiset fiilikset kun pääsi takaisin kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan, olivat sanoinkuvaamattomat! Sitä fiilistä ei pysty mitenkään pukemaan sanoiksi. Koti tuntui muutenkin taas kaikin puolin mielekkäämmältä, ja kaiken näki jollakin tapaa ihan uudessa valossa. Se fiilis tosin meni jo, ja kauhea uudistamisen/sisustamisen tarve iski jälleen. Ainakin uusia sohvatyynyjä meidän on ostettava asap! Mutta, palataan kuitenkin siihen oleelliseen, eli kylpyhuoneeseen!


Ero entisen ja nykyisen välillä on ihan mieletön! Mä en unelmissanikaan kuvitellut, että tuosta pienestä kopperosta saisi toimivan kylpyhuoneen. Vaikka kylpyhuoneessa on periaatteessa nyt enemmän tavaraa kuin aikaisemmin, on se silti paljon isomman oloinen. Esimerkiksi aikaisemmin ollaan jouduttu säilyttämään meidän likapyykkikoria muissa huoneissa, mutta nyt sekin mahtuu fiksusti kylpyhuoneeseen pesukoneen eteen. Kaikista parasta on kuitenkin uudet ihanat kattovalaisimet, sillä peilikaappien loisteputkilamput on ihan karseita. Tai parasta on ehkä sittenkin allaskaappi, tai tuo uusi suihkukaappi. Vanha oli kamala, siis aivan kamala. Miten ihanaa ettei enää tarvitse hinkata homelaikkuja kaakeleiden saumoista kerran viikkoon kahden tunnin ajan hammasharjalla. Huh huh, mä oon edelleen ihan fiiliksissä ja hymyilen joka kerta leveästi mennessäni kylpyhuoneeseen.
Jos nyt yrittämällä yritetään etsiä tästä uudesta kylpyhuoneesta jotakin negatiivista, niin ne on nuo suihkukaapin kirkkaat lasit. Nimittäin suihkussa käydessä tulee aina hetkellisesti sellainen olo, kuin seisoisi alasti akvaariossa. Heh heh. Ja jos asunto olisi meidän oma, oltaisiin me ehkä haluttu jotakin hieman erilaisempaa.

Mutta jee, me tykätään ja me ollaan niiin tyytyväisiä!

LUKIJAT