Kaksplus.fi


12. elokuuta 2015

Alkuraskaus

Ensinäkin, iso kiitos kaikille teille jotka kommentoitte edelliseen postaukseen, sekä iso kiitos myös kaikille teille jotka onnittelitte instagramin, sekä facebookin puolella. Eilen oli muutenkin tunteet pinnassa ultran jälkeen, ja sitä herkistyi vielä enemmän kun huomasi miten moni muu tästä raskaudesta oikeasti iloitsee meidän kanssa.

Tänään raskausviikkoja on kertynyt 12+5, joten odotusta on vielä reippaasti jäljellä. Näihin alkumetreille mahtuu kuitenkin jo vaikka ja mitä, sekä monen moista ajatusta ja erilaisia tunteita. Jo aivan alusta olen näitä kaikkia edellä mainittuja asioita kirjoittanut itselleni ylös kalenteriin sekä puhelimen muistiinpanoihin, ja nyt kasasin niitä tähän postaukseen. Mitä kaikkea tähän matkanvarrelle siis jo mahtuu ja milloin siihen testiin piirtyi yhden viivan sijasta kaksi?

Sunnuntai 7.6.2015
Kp 24/28-30. Olin saanut ovulaatiotestejä tilatessani kaupanpäällisiksi muutaman raskaustestin. Sen kummempia ajattelematta teen yhden. Hetkinen?! Näkyykö tuossa toisen viivan kohdalla jotakin? En usko, sillä oletetusta ovulaatiostakin on kulunut kuitenkin vain viikko. Toive mahdollisesta raskaudesta herää kuitenkin jälleen.

Maanantai 8.6.2015
Marssin heti aamusta apteekkiin ja ostin muutaman kappaleen testejä. Lisäksi hain marketista pregcheckin liuskatestejä pari pakettia. Apteekin testeissä en näe mitään, pregcheckin testeissä kuvittelen näkeväni jotakin. Jotakin näkyy myös kuvien kautta. Jaan muutaman kuvan anonyymisti countdowntopregnancy -sivuille.. Plussa nega plussa nega nega viivanpaikka nega.. Valtaosa on sitä mieltä, että testi on negatiivinen. Vähän surettaa ja rupean kallistumaan siihen, että viivanpaikkoja ne vain ovat.


Tiistai 9.6.2015
Uni ei meinaa tulla ja pyörin sängyssä vielä yhden aikaa yöllä hereillä. Vessahätä iskee ja koska rinnat kipeytyivät iltaa kohden todella voimakkaasti, teen huvikseni yhden testin. Mitä hemmettiä? Nyt siinä ihan varmasti näkyy muutakin kuin viivan paikka! Ihan varmasti on kaksi viivaa, kun näkyy niin selvästi makuuhuoneen hämärässä valaistuksessakin. Kuvassakin viiva näyttää selkeältä. Laitan poikaystävälle kuvaviestin kysymysmerkkien saattelemana hänen ollessaan töissä. Saan takaisin vastauksen "kyl siin kait on".

Aamulla käyn ostamassa lisää raskaustestejä. Toivottavasti kukaan ei tajua, että ostin niitä eilenkin aika monta.. Edelleen apteekin testit näyttävät omaan silmään negatiivista. Voi surku, ajatukset kemiallisesta raskaudesta hiipivät takaraivoon. Yritän olla ajattelematta asiaa.


Keskiviikko 10.6.2015
Aamulla päätän tehdä vielä yhden testin. Siihen piirtyy aivan selvästi kaksi viivaa! Haamuviiva se on edelleen, mutta erottuu jo niin selvästi ettei epäilyksille jää enää tilaa. JEE!!! Tekisi mieli vain tanssia ja hyppiä tasajalkaa. Haluan kuitenkin varmistaa asian vielä verikokeiden kautta, ja samalla voisi antaa pissanäytteen ettei vaan olisi pissatulehdusta. Kerron asiasta varovasti jo mummolle ja pikkusiskolleni. Päätän myös varata jo ajan varhaisultraan.


Perjantai 12.6.2015
Lääkäri soitti tänään. Hcg 19, ja sen määrä vastaa oletettuja viikkoja. Lääkäri kysyy mitä mä aijon tehdä, ja oliko raskaus toivottu. Nielesken kyyneliä ja vastaan, erittäin toivottu ja odotettu. Lääkäri onnittelee. Onneksi otettiin myös pissanäyte, sillä vti:han sieltä taas löytyi. Tälläkin kertaa suht oireeton. Jo kolmas kerta alle vuoden sisään. Noh, ei muuta kuin apteekkiin hakemaan lääkitystä. Iso kivi vierähti nyt kyllä sydämeltä. Sitten yritetäänkin rentoutua ja odottaa maltillisesti varhaisultraa.

Torstai 18.6.2015
Välistä on ollut pientä menkkamaista jomotusta vatsan seudulla. Nyt useamman päivän selkäkipuja jotka ovat vain pahentuneet. Tänään todella voimakkaasti iltaa kohden, eikä särkylääkkeistäkään ole enää apua. Ei auta muu kuin lähteä päivystykseen vaivojeni kanssa itkemään.

Tiistai 23.6.2015
Selkäkipu ja vatsan jomotus on poissa. Kotitesti paljasti bakteerivaginoosin sekä hiivan, jotka muuten ovat olleet oireettomia tuota polttavaa kipua lukuunottamatta. Lääkkeet saatu ja fiilis on parempi. Tänään on rv 5+4 ja vielä pitäisi malttaa odottaa 9 päivää varhaisultraan. Mä olen niin huono pitämään salaisuuksia, ja tästäkin raskaudesta on jo kerrottu taas useammalle läheiselle ihmiselle. Eilen viimeksi poikaystävän äidille. Ps. Terve taas pahoinvointi.

Tiistai 30.6.2015
Kahvi ei enää pysy sisällä ollenkaan, ja kahvin haju saa mut heti yökkimään. Ollaan siirrytty siis tee-linjalle. Aamut on ihan kamalia ja vessanpönttöä onkin halailtu aika ahkeraan. Oikein mikään ruoka ei tunnu maistuvan. Väsymys on myös aivan järkyttävä, enkä saa oikein mitään aikaiseksi. Voisin helposti nukkua ympäri vuorokauden, mutta 6-vuotias esikoinen ei ole asiasta samaa mieltä. Enää kaksi yötä va-ultraan! Varasin jo ensimmäisen neuvola-ajan. Onko tää kaikki oikeasti ihan totta? Vaikka olenkin raskaudesta iloinen, niin edellinen keskenmeno kummittelee koko ajan takaraivossa.


Torstai 2.7.2015
Ultrasta jäi kamalan sekavat fiilikset. Lääkäri oli jotenkin... No en oikein osaa sanoa, mutta tärkeintähän on se, että kyllä sieltä kohdusta löytyi pieni chilipähkinän näköinen ihmisen alku jonka sydän sykki niin vimmatusti, että meinasin kuolla just siihen paikkaan ylisuureen onnen tunteeseen. Pari helpotuksen kyyneltä mä taisin salaa tihrustaa. Nyt kun kaikki menisi vaan hyvin...
Vaikka ultran jälkeen huokaisinkin helpotuksesta, palaa se ikävä tunne ja pelko keskenmenosta jälleen. Vielä ollaan kuitenkin hyvin hyvin alussa tämän raskauden kanssa.

Perjantai 10.7.2015
Rv 8+0 ja ensimmäinen neuvola! Me mentiin koko perheen voimin paikalle, ja vaikka ensimmäinen neuvola onkin aina lähinnä sitä tietojen täyttämistä, oltiin me hirmu innoissamme. Nyt on lähetteet labraan, sekä sairaalalle np-ultraan. Tuskin maltan odottaa!


Keskiviikkoa 15.7.2015
Muutamaan päivään ei ole oikein mikään pysynyt sisällä, sitten ei enää edes vesi. Soitan oman terveyskeskuksen päivystykseen josta kehoittavat lähtemään heti sairaalan akuuttiin, että voidaan mitata arvoja, sekä laittaa minut tiputukseen. Sinne siis lähdin, ja matka tuntui ikuisuudelta. En onneksi ollut päässyt mitenkään pahasti kuivumaan ja kaikki arvot olivat aikalailla ok. Mä olin kuitenkin niin voipunut, että ottivat minut hetkeksi lepäämään ja sain iv:nä nestettä sekä lääkettä pahoinvointiin. Resepti kourassa pääsin onneksi kuitenkin kotiin nukkumaan.

Tiistai 28.7.2015
Ensimmäinen neuvolalääkäri! Kaikki ok, ja pääsin kuulemaan pikkuisen sydänäänet. Musiikkia mun korvilleni, voi kun pian saataisiin kotidopplerillakin kuuluviin, niin pääsisi isäkin, sekä tuleva siskokin kuulemaan. Miten täynnä rakkautta mä olenkaan juuri nyt! Hieman tätä onnen tunnetta kyllä häiritsee jatkuvat kivut nivusten seudulla. Onneksi tiedän sen olevan normaalia, vaikka ikävältä se tuntuu. Kyllä tämä kaikki on sen arvoista, kun sitten viimeinkin saa pienen vauvan syliin pusuteltavaksi & nuuhkittavaksi.

Lauantai 8.8.2015
Hieman vajaa viikko sitten olin 90% varma, että sain sydänäänet dopplerilla kuuluviin, mutta vain hyvin pieneksi hetkeksi. Tänään jumpsutus kuului kuitenkin todella selkeästi, ja sain jopa äänitettyä pienen pätkän, että pääsee tuleva isosisko ja isäkin kuuntelemaan. Ihanaa! Rv 12+1, sydän ainakin lyö ja maaginen 12 viikon rajapyykki on ylitetty. Olo rupeaa olemaan jo hieman luottavaisempi.


Tiistai 11.8.2015
Vihdoin ja viimein np-ultra! Odottavan aika on pitkä, ja odottavan odottavan aika vasta pitkä onkin! Heheh. Meidän aika oli melkeinpä puoli tuntia myöhässä, joka lisäsi jännityksen määrää. Jossakin vaiheessa olin jo ihan varma pyörtyväni jännityksestä, mutta se ajatus katosi nopeasti kun meidät kutsuttiinkin jo sisään. Kätilö oli todella mukava ja kaikki tuntui niin uudelta, kun käytännöt olivat hieman muuttuneet 7 vuoden aikana.
Alkuun pikkuinen jumppasi kovin ahkerasti, venytteli hieman ja kävikin sen jälkeen nukkumaan. Hän ei olisi millään halunnut kääntyä ja näyttää meille sivuprofiiliaan, ja jouduttiinkin pitämään välissä pientä taukoa, että minä sain hyppiä tasajalkaa ja haarahyppyjä siinä toivossa, että pikkuinen suostuisi vähän kääntymään. Lopulta kuitenkin saatiin myös niskapoimun turvoitus mitattua. Sikiöseulonnan tulos oli negatiivinen ja kaikki näytti muutenkin hyvältä. Eikä yhtään haitannut, että koko homma kesti melkeinpä 40 minuuttia, kun koko ultrauksen ajan saatiin lumoutuneena katsella seinällä olevalta ruudulta meidän pienen pientä rakkautta. Tästä on nyt hyvä jatkaa.

11. elokuuta 2015

Kahvi oksettaa & rintoja aristaa

Blogin Facebook-sivujen puolella jo harmittelinkin sitä, kuinka edellisessä postauksessa mainitsin miten postauksia on luonnoksissa jonoksi asti tuloillaan, ja kuinka mun oli tarkoitus herätellä tämä blogi taas eloon. Mutta tässä tuli pari muuttujaa, tai oikeastaan yksi muuttuja, ja koko kesä meni ihan toisella tavalla kuin suunniteltiin. Festarit jäi väliin kokonaan, eikä oikein muutenkaan tehty mitään reissuja. Mä en vain väsymykseltäni ole jaksanut tehdä yhtikäs mitään.

Instagramin puolella seuraavat jo sen tietääkin, mutta onhan tämä uutinen nyt julkaistava myös blogin puolella, sillä tämä tulee kyllä vaikuttamaan kovasti myös blogin sisältöön.. Meille tulee siis viimeinkin vauva! Mä olen niin onnellinen, että sanoja ei löydy. Enkä ole ainoa, tuleva isä on myös innoissaan, tulevasta isosiskosta puhumattakaan! Ette arvaakaan miten vaikeaa on ollut pitää tämä vielä niin pieni, mutta silti niin suuri rakkaus tähän asti salaisuutena. Nyt kuitenkin uskaltaa jo puhua, sekä ennen kaikkea myös iloita.


Ja mitä omaan oloon tulee, niin väsymykselle ei vieläkään näy loppua, vaikka toki se on jo hieman helpottanut. Närästys on erittäin vahvasti läsnä lähes joka päivä, ja hirveän tarkasti saa syödessään miettiä, että mikä sitä pahentaa ja mikä ei. Rinnat ja erityisesti nännit ovat olleet mega-super kipeät ja arat. Kaikki haisee pahalle ja vessanpönttöä halattiin yhteen vaiheeseen aika ahkeraan. Niin ahkeraan, että on käyty päivystyksessäkin tippaletkun jatkeena. Onneksi raju pahoinvointi ei enää vaivaa jatkuvasti, vaikka etova olo on edelleen noin 80% prosenttia ajasta läsnä.
Lisäksi iho kukkii ja hiukset rasvoittuu ennätys vauhtia. Turvottaa niin, että housunnappia on turha edes yrittää laittaa kiinni, ja ilmavaivoista sekä ummetuksesta en tohdi edes puhua. Jep jep, you name it, tuntuu siltä, että kaikki mahdolliset raskausoireet on jo käyty läpi, tai niitä löytyy edelleen! Onneksi, tämä kaikki on kuitenkin sen arvoista.

LUKIJAT