Kaksplus.fi


28. syyskuuta 2015

Ristiäisissä


Eilinen päivä sujui mukavasti ristiäisten merkeissä, kun pikkusiskoni nuorimmainen kastettiin ja nimi paljastettiin meille kaikille muillekin. Voileipäkakkua, sukulaisten näkemistä, ja tietysti älyttömän suloinen beibi, joka sai ihan mahtavan nimen. Paremmin ja rennommin ei meidän sunnuntai olisi voinutkaan mennä! Ainoa asia joka latisti hieman meikäläisen fiiliksiä, oli matkapahoinvointi. Enpä ole moisesta ennen tätä raskautta kärsinyt, ja toivottavasti ei pysyväksi vaivaksi jääkään.
Kuvia minulla ei valitettavasti paljoa ole, tai löytyyhän niitä, mutta en halua julkaista kuvia missä esiintyy sukulaisiani, ja varsinkaan ilman kuvissa esiintyvien lupaa. Siskolta heltyi kuitenkin lupa itse juhlakalun kuvan julkaisuun, ja katsokaa nyt oikeasti miten pieni ja söpö toinen voikaan olla! Mä olen jo toistamiseen ihan myyty, mun siskon pojat on niin suloisia ja hurmaavia tapauksia. (Tähän se sydänsilmä-hymiö)

Väkisinkin sitä muuten rupesi kahvipöydän ääressä kakkua syödessä miettimään meidän beibin tulevia ristiäisiä. Vaikka niihin pirskeisiin on vielä runsaasti aikaa, olen mä jo suunnitteluvaiheessa aika hyvällä mallilla. Kun vaan saataisiin tietää viikon päästä rakenneultrassa meidän minin sukupuoli, niin voisi ruveta miettimään servettien väriä, ja ehkä suunnitella jo vähän kutsukorttejakin? Mieli kyllä saattaa tässä matkan varrella vielä muuttua useamman kerran, ihan kaiken suhteen mikä ristiäisiin liittyy. Paitsi se, että meidänkin juhlissa on voileipäkakkua, ja sitä on muuten sitten paljon!

25. syyskuuta 2015

Hyvästit

Mun on pitänyt jo pitkin viikkoa tulla postailemaan meidän viime viikkoisesta Pohjanmaan reissusta, mutta väsymys on vienyt taas voiton. Siitä syytän osittain juurikin tuota reissua, ja samaan hengenvetoon totean myös sen, ettei minusta kyllä ole näin raskaana ollessa kovin pitkien matkojen reissaajaksi. Viime viikko oli muutenkin yhtä tunteiden vuoristorataa, ja kova koti-ikävä ei yhtään helpottanut oloa. Tuli kuitenkin sanottua hyvästit yhdelle merkittävälle paikalle, joten en myöskään kadu sitä, että lähdettiin tälle reissulle vielä sen viimeisen kerran.


Lapsuudessani me vietettiin lähes joka kesä Pohjanmaalla Oravaisissa, mummon ja hänen miehensä mökillä. Perinnemökillä, jota tämä meidän Veevimme (mummon mies) on nuorena miehenä ollut rakentamassa. Perinnemökillä tarkoitan tosissani ihan perinteistä mökkiä, ei juoksevaa vettä, eikä sähköä (paitsi tänä päivänä siellä oli jo kyllä aurinkopaneeli). Näistä syistä se mökillä käyminen taisikin sitten siinä pahimmassa murrosiässä jäädä kokonaan, ja nyt aikuisiällä ei ole muka kerinnyt tai voinut/jaksanut syystä tai toisesta lähteä. Paitsi nyt. Nyt oli pakko.
Mökki nimittäin laitettiin myyntiin, kun ei meidän vanhukset enää jaksaneet samalla tavalla paikkaa hoitaa kuin ennen. Ja ymmärtäähän sen. Matkakaan kun ei ole kovin lyhyt ja ihan hetkessä taitu.
Mökki menikin kaupaksi nopeammin kuin ajateltiin, ja tuli niin sanotusti viimeinen mahdollisuus lähteä näyttämään paikkaa myös Sofialle, ja samalla sanoa itse hyvästit. Siihen mahdollisuudeen tartuttiin, ja tiistaina aikaisin aamusta me lähdettiin siskon kanssa ajamaan kohti Pohjanmaata.


Perille päästessä, siellä merenrannalla odotti se sama pieni punainen hirsimökki savupiippu iloisesti tupruten, niin kuin joskus aikoinaan. Mökki oli tosin surkeammassa kunnossa, ja muutenkin paikka oli päässyt vähän villiintymään, mutta edelleen se oli se sama vanha ja rakas mökki. Mieleen suorastaan tulvi paljon muistoja lapsuudesta, ja Sofiasta olikin kiva kuulla mitä kaikkia kolttosia äiti ja täti olivat hänen ikäisenä mummon ja Veevin päiden menoksi keksineet. Ja niitä tarinoitahan riitti kerrottavaksi! Muutenkin neiti nautti mökillä olemisesta, ja mua harmittaa niin paljon ettei lähdetty jo aikaisemmin siellä käymään. Onneksi päästiin edes tämän kerran.


Nukuttiin mökillä yksi (todella pitkä) yö, ja aamulla autettiin pakkaamisessa, sekä mökin tyhjentämisessä. Sitten sitä jo käveltiin viimeisen kerran rantaan, ja viimeisen kerran kiivettiin kiven päälle jossa lapsena leikin prinsessaa mummon pitsiverhot ympärilleni hameeksi kiedottuina.
Vietettiin vielä Vaasassa hotellissa yksi yö, ja seuraavana päivänä kauppakirjojen allekirjoituksien jälkeen lähdettiin koko porukka ajelemaan takaisin koteja päin. Me matkustettiin pitkän automatkan jälkeen vielä Lahdesta bussilla kotiin, ja miten ihanalta oikeasti tuntui reippaasti puolen yön jälkeen kaatua omaan sänkyyn ja nukahtaa. Kuten sanottu, reissuun lähteminen ei kaduta, mutta mä taidan vaan oikeasti olla aikamoinen kotirotta.

10. syyskuuta 2015

(Äitiys)vaatekriisi!

Esikoista odottaessa, kasvava jättimaha tuotti minulle paljon päänvaivaa pukeutumisen suhteen. En kokenut oloani muutenkaan kovin kauniiksi raskausaikana, ja kovalla vauhdilla kasvava maha ei asiaa edesauttanut. Pidin omia vaatteitani mahdollisimman pitkään, sillä en halunnut hyväksyä sitä seikkaa, että olisin tarvinut suurempia vaatekokoja. Kun mukavuudenhalu vei lopulta voiton, käytin melkeinpä ainoastaan vain isoja ja rumia huppareita, mahdollisimman löysiä t-paitoja, sekä collegehousuja. Tästä syystä minusta on hyvin vähän kuviakin tuon 9 kuukauden ajalta, ja näin jälkikäteen se harmittaa todella paljon. Onneksi sentään kuvasin edes pelkkää mahaani, mutta silti.
Varsinaiset äitiysvaatteeni oli laskettavissa yhden käden sormin. Sen kerran kun ajattelin ostaa itselleni äitiyshousut, tuli housuja sovittaessa vain entistä turhautuneempi olo. Ne eivät istuneet laisinkaan, ja päätin jättää homman siihen. En lähtenyt enää edes sovittelemaan muiden merkkien housuja, vaan pysyin niissä miesten collareissa. Pukeutumiseni ei olisi voinut mielestäni olla yhtään sen tylsempää. Olisinpa käyttänyt edes legginsejä.

kuva lainattu täältä klik

Tällä kertaa olen päättänyt toisin. Haluan nauttia tästä raskaudesta mahdollisimman laajasti. Haluan myös tuntea oloni kauniiksi, enkä halua peitellä vartaloani. Liian isot paidat ja collegehousut saavat siis pysyä poissa, ja omat vaatteet jemmataan vaatekaapin nurkkaan. Tietysti vaatteiden mukavuus on minulle se tärkein seikka, mutta samalla ne voivat myös näyttää kivoilta. Ja tästä syystä mä nyt kaipaisin vähän apuja, nimittäin mitä tulee äitiysvaatteisiin, olen minä astumassa itselleni täysin vieraaseen maailmaan. Siksi kuulisin enemmän kuin mielelläni vinkkejä ja kokemuksia raskauden ajan pukeutumisesta ja vaatteista, sekä muiden omakohtaisia kokemuksia.

Miten äitiysvaatteet vastaavat kooltaan tavallisia vaatteita? Mitä housuja itse suosittelet? Vai pitäisikö mieluummin ostaa legginsejä? Minkä merkin äitiysvaatteet olet kokenut parhaimmaksi hinta-laatu suhteeltaan? Pärjäänkö omilla paidoilla, vai kannattaako panostaa myös äitiyspaitoihin? Entä kannattaako ostaa jo suoraan sellaisia yläosia, jotka soveltuvat myös imettämiseen? Entäpä talvivaatteet, mistä löytyy paras toppatakki kasvavalle masulle? Saa myös laittaa linkkejä erilaisiin nettikauppoihin, joista löytyy teidän mielestänne kivoja vaatteita odottavalle äidille.

8. syyskuuta 2015

Raskausviikko 16+4

Kun pahoinvointi on viimeinkin ruvennut hellittämään niin, että sitä voisi saada elämästään taas jotakin irti, iski tämä hemmetin syysflunssa myös minuun. Tai ainakin tämä päivä alkoi tukkoisuudella ja fiiliksellä kaktuksesta nielussa, eikä se kyllä ole tässä päivän mittaa yhtään helpottanut. Suunnitelmissa on siis lisää lepoa.

Tarkoitukseni ei ollut venyttää tätä postausten väliä jälleen näin pitkäksi, mutta raskaus on saanut mun sisäisen kellon heittämään kuperkeikkaa. Jos ennen olin iltavirkku, ja aamuisin sängystä ylös nouseminen oli vaikeaa, niin nykyään se olen minä joka nousee aamuisin ensimmäisenä ylös, ja jo Pikku Kakkosen aikoihin rupeaa laskemaan minuutteja iltatoimien alkamiseen, että pääsisi jo nukkumaan. Ei muuten auta, vaikka päivällä nukkuisi päiväunetkin. Ja kun energiaa ei enää riitäkkään iltamyöhään asti, vaatii tämä hieman totuttelua. Se on nimittäin se ilta jolloin olisi aikaa omille jutuille, joten tällä hetkellä omat jutut mukaan lukien bloggaaminen, on olleet ihan nollassa. Toivottavasti tämä olisi kuitenkin vain ohimenevää kovan iltaväsymyksen suhteen, sillä päivät tuntuu tällä hetkellä ärsyttävän lyhyiltä ja sitä haluaisi pakollisten menojen, sekä kotitöiden lisäksi tehdä myös paljon kaikkea muutakin.

Se kuitenkin siitä liirumlaarumista tällä erää, ja mennään suoraan asiaan! Hyvinkin monissa blogeissa joissa puheenaiheena on myös raskaus, on tullut tutuksi erilaiset viikko-, sekä kuukausikatsaukset raskauden etenemisestä. Ehkä ihan viikko tasolla energia ja mielenkiinto ei minulla riitä, mutta näin kuukauden välein pyrin kirjoittamaan ajatuksia ja tunteitani ylös. Lähinnä itselleni muistoksi, mutta jos näistä postauksista jollekin on myös iloa, niin sehän on vain yhtä isoa plussaa.


Kuinka pitkällä: 16+4

Paino: +900g lähtöpainoon tällä hetkellä. Välissä se jo putosikin, kiitos pahoinvoinnin ja oksentelun. Oon tyytyväinen, sillä tavoitteena onkin tämän raskauden suhteen, että painon nousun kanssa saataisiin sellainen plus miinus nolla tilanne. Eli vauva kasvaisi, mutta oma paino ei niinkään nousisi ylipainon takia.

Muutokset vartalossa: Vatsa on ruvennut elintasomahan sijasta muistuttamaan jo kasvavaa vauvamahaa, jes! Omat housut eivät mene enää ollenkaan kiinni, ja tuntuvat puristavan ihan joka suunnasta. Vatsan lisäksi myös rinnat ovat kasvaneet, ainakin puolella kuppikokoa.

Vaivat: Heti ensimmäisenä tulee mieleen liitoskivut, jotka hankaloittavat elämää. Jos en liiku laisinkaan, on paikat todella kipeät, mutta kipeytyvät entisestään jos kävelen liian pitkiä matkoja. Yritettävä siis liikkua sopivissa määrin joka päivä. Pahoinvointi on onneksi ruvennut helpottamaan, mutta edelleen etoo, varsinkin heti silloin kun unohdan syödä säännöllisin väliajoin. Vahvistunut hajuaisti on edelleen kurja asia, ja kaikki vain haisee.. Meh.

Mielihalut: Alusta saakka on tehnyt mieli jotakin raikasta. Jotakin raikasta tekee edelleen mieli, mutta vieläkään en ole ihan varma, että mitä se oikein on. Ainakin tomaatit maistuvat, ja niitä menee monta kiloa viikossa.

Uni: Levotonta. Uni kyllä tulee ja maistuu, mutta varsinkin öisin unet on ihan sekopäisiä. Painajaisiakin olen nähnyt usein, eikä ole yhtään tavanomaista, että herään keskellä yötä otsa hiestä märkänä. Toivottavasti tämä menisi pian ohitse, ja yöt sujuisivat levollisimmin mielin.

Muuta huomioitavaa: Liikkeet ovat vahvistuneet. Edelleen ne tuntuvat pieneltä kuplinnalta ja kevyiltä tönäsyiltä, mutta ne tuntuvat jo huomattavasti voimakkaammin. Näitä ensimmäisiä liikkeitä on tuntunut rv 14+1 asti.

Hermostuttaa: Huominen labrassa käynti. PLV-näytteen anto, sillä taas on aihetta VTI epäilylle.

Odotan: Rakenneultraa ja sitä, että liikkeen rupeaisivat tuntumaan entistä selvemmin.

Mieliala: Itkuinen. Erittäin ailahtelevainen. Poikaystävä kutsuukin minua usein pregnanzillaksi.