Kaksplus.fi


22. lokakuuta 2015

Raskausviikko 22+6


Kuinka pitkällä: 22+6

Paino: +3,5kg lähtöpainoon tällä hetkellä. Olen tyytyväinen!

Muut arvot: RR 113/64, SF-mitta 20cm joten tällä hetkellä mennään hieman keskikäyrän yläpuolella. Tämä on kuitenkin ihan normaalia kun kyseessä ei ole ensimmäinen raskaus.

Vaivat: Närästys, sekä syömisen jälkeinen pahoinvointi. Vaikka annoskoot ovat pienentyneet jo ihan huomattavasti, tuntuvat ne silti olevan liian isoja. Lisäksi liitoskivut ja ristiselkäkipu vaivaa edelleen, ja hainkin meidän apuvälinelainaamosta tukivyön. Toivotaan että siitä olisi nyt apua!

Mielihalut: No ne jogurtit ja kaikki raikas, aina vain. Niin, ja jostakin syystä pitakebab. Miksi en voisi syödä joka päivä aamu- sekä iltapalaksi pelkkää jogurttia, ja päivälliseksi sekä illalliseksi yhden pitakekabin?

Odotan: Muuttamista! Huomenna kannetaan tavarat uuteen kotiin. Vitsit mikä sisustusinto nyt iskikään, ja päässä pyörii miljoonia erilaisia ideoita uuden kodin sisustuksen suhteen. Parasta on kuitenkin se, että pääsen viimeinkin laittamaan vauvanurkkausta ja päästään ostamaan kaikki tarvittavat vauvatavarat.

Mieliala: Tällä hetkellä tosi positiivinen.

Muuta: Pitäisi muistaa soittaa laboratorioon ja varata aika. Edessä on sokerirasitus, ja samalla katsotaan maksa-arvot. Sofian odotusaikana minulla todettiin raskaushepatoosi, ja tästä syystä tämän loppuraskauden ajan seurataan noita maksa-arvoja, sillä raskaushepatoosi uusiutuu noin joka toisella seuraavankin raskauden aikana. Pääsin myös viimeinkin aloittamaan tuon estolääkityksen, joten toivotaan että siitä olisi nyt apua ja vti-kierre päättyisi tähän.

16. lokakuuta 2015

Pakko valittaa, ja hieman hyviäkin (loistavia) uutisia!


Me ollaan asuttu tässä nykyisessä asunnossa 1 vuosi, 4 kuukautta ja 16 päivää. Koko tänä aikana ei oikein olla päästy asettumaan kodiksi, ja välistä on tuntunut siltä, kuin meillä olisi jatkuvasti avoimien ovien päivä. Sen verran tiheään tahtiin on kaikenmaailman remonttimiehet, tarkastajat ynnä muut ravanneet meidän ovella.
Viimeiset neljä viikkoakin ovat taas kuluneet vesikatkojen, vessan käyttökiellon, sekä ovikellon jatkuvan soimisen merkeissä. Siihen päälle poraamisen kuuntelu aamusta iltaan, ja muu remontista aiheutuva meteli. Niinpä niin. Tässä talossa on meneillään viemäriremontti, ja saman aikaisesti useammassa huoneistossa kylpyhuoneremontti.

Kun me tähän viime vuoden kesäkuussa muutettiin, ei meillä ollut harmaintakaan aavistusta, että tässä asuminen tulisi olemaan näin stressaavaa ja väsyttävää. Tiedettiin kyllä suunnitteilla olevasta julkisivuremontista (joka alkaa ensi keväänä), mutta kaikesta tästä muusta ei ollut silloin mitään käsitystä. Melko lailla heti meidän muutettua alkoi tässä kuitenkin kattoremontti. Kun se oli ohi, selvisi meille, että kylpyhuoneessa on kosteutta ja se pitäisi remontoida mahdollisimman pian. Tämän vuoden alusta asuttiikiin sitten evakossa kylpyhuoneremontin takia. Ja meidän päästyä takaisin kotiin, revittiin piha auki, ja sitä laitettiin sekä salaojitettiin. Koko kevät/alku kesä elettiin sitten sen metakan keskellä.
Eikä siinä vielä mitään, hieman ennen kylppäriremonttia me löydettiin niitä turkiskuoriaisia ja viimeiset puoli vuotta onkin tapeltu sen asian tiimoilta. Ensin meitä ei uskottu, ja sitten meitä jo syytettiin siitä että me olemme ne tähän taloon tuonneet muuttaessamme. Ei saatu ammattilaisia myrkyttämään, vaikka isännöitsijä olisi ollut velvollinen asian hoitamaan. Olemme sitten itse yrittäneet päästä niistä eroon kotikonstein, johon on kulunut tuhottoman paljon omaa rahaa sekä aikaa. Viimeinkin asian vähättely on loppunut ja tämä asia otetaan todesta. Niin, sekin muuten selvisi, että mistä nämä ötökät oikein tulevat. Eipäs ollutkaan meidän huoneisto se jäävuoren huippu, ja koko kerrostalo tullaan myrkyttämään ihan lähipäivinä. Anteeksipyyntöähän me emme ole tietenkään saanneet. Korvauksia meille on luvattu, mutta saa nähdä miten niidenkin käy.

Ja vaikka sitä onkin lapsen myötä tottunut kaiken maailman ääniin ja kovaankin meteliin, halutaan me silloin tällöin nauttia siitä hiljaisuudestakin. Remonttien vuoksi emme ole saanneet siitä nauttia tässä asuessamme melkeinpä ollenkaan.. Ja rakas viinaan päin menevä naapurimme on pitänyt siitä huolen, ettei sitä hiljaisuutta ole ollut öisinkään. Niinpä niin. Aika pian tähän muutettuamme saimme huomata, kuinka tämä mukamas rauhallinen ja hiljainen talo, ei ihan sitä sitten ollutkaan. Ollaan saatu kuunnella tomppaa aamuyöhön asti, meidänkin ovea on potkittu ilman syytä, ja rappukäytävässäkin on riehuttu ihan riittämiin asti. Kesä on tietysti ollut tämän suhteen rauhallisempaa, kun kaikki laitapuolen kulkijat ovat viihtyneet rannassa. Talvella se oli kuitenkin ihan arkipäivää, että meidän pihassa oli poliisi ja/tai ambulanssi ihan joka päivä.

On ihme, ettei olla kaiken tämän hulluuden keskellä ajauduttu pahempaan parisuhdekriisiin, mutta onneksi tällekin tulee nyt loppu! Ei parisuhteelle, vaan tässä asumiselle. Me tehtiin suullinen sopimus jo alku kuusta, ja heti samana päivänä irtisanoin tämän asunnon. Toissapäivänä kävimme allekirjoittamassa uuden vuokrasopimuksen, ja tasan viikon päästä me jo muutetaankin!
Me ollaan kyllä niin helpottuneita ja onnellisia. Tulevassa kodissa ei ole hienoa laminaattilattiaa, eikä vasta remontoitua valoisaa kylpyhuonetta.. Mutta siinä on himpun verran enemmän neliöitä kuin tässä, fiksumpi pohjaratkaisu, sekä ennen kaikkea rauhallinen pihapiiri ja naapurit. Myöskin lyhyempi matka keskustaan, leikkipuistoon sekä uimarannalle. Sekä kirsikkana kakun päällä samassa pihapiirissä asuvat ystävät ja se, että remontteja ei muuten oo tulossa!

13. lokakuuta 2015

Raskausviikko 21+4

Tuntuu oikeasti todella uskomattomalta, että raskausviikkoja on jo näin monta kasassa! Puoliväli ohitettu, ja muutaman viikon päästä vauvalla olisi jo jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä kohdun ulkopuolella, jos kävisi niin ikävästi että syntyisi ennen aikojaan. Onneksi mikään ei siihen kuitenkaan viittaa, mutta silti jokainen täyteen napsahtanut viikko tuntuu lottovoitolta.
Ja jos alkuun aika mateli, niin nyt se tuntuu lentävän siivillä. Kohtahan on jo joulu (JEE), sitten vaihtuukin jo vuosi ja ollaan nopeammin helmikuussa kuin mä ajattelin. Hemmetti, tässähän pitäisi jo ihan oikeasti ruveta kartoittamaan, että mitä kaikkea meidän mini tarvitsee. Tällä hetkellä hankinnat on nimittäin jääneet vain muutamaan yksittäiseen vaatekappaleeseen. Parempi siis ryhtyä toimiin, ettei jää kaikki ostokset ja hankinnat ihan viime tippaan.


Kuinka pitkällä: 21+4

Paino: Ei tietoa. Kotona oleva vaaka on mennyt rikki, ja neuvola on vasta viikon päästä. Tiedän tai ainakin uskoisin sen painon kuitenkin nousseen. Toivottavasti ei kuitenkaan kovin paljoa. Vauva on kuitenkin kasvanut juuri niin kuin pitää.

Muutokset vartalossa: Maha on kasvanut ainakin omasta mielestä hurjan paljon. Ja mä rakastan sitä! Tämä onkin yksi suurimmista eroista esikoisen odotukseen. Silloin kasvava jättimaha lähinnä ahdisti, nyt olen osannut nauttia siitäkin. Lisäksi mä olen muuttumassa kai jonkinlaiseksi eläimeksi, sillä navan ympärystölle on jostakin ilmestynyt siihen kuulumattomia rikollisen mustia ja pitkiä karvoja. Lisäksi koko vartaloa tuntuu peittävän vaalea untuvamainen karvoitus. No eipähän tarvitse pakkasella palella, kun on kasvanut tuollainen turkki!

Vaivat: VTI.. Juuri tänään aloitin taas uuden ab-kuurin. Rupeaa jo oikeasti ahdistamaan. Kotikonstit eivät ole auttaneet, mutta nyt on sentään saatu jo resepti estolääkitykseen. Peukut pystyssä nyt, että siitä olisi apua tähän vaivaan. Lisäksi nämä ah, niin ihanat liitoskivut! "AIH, sattuu" on aika yleinen lausahdus tänä päivänä. Rupeaa jo oikeasti pelottamaan se, että millaisetkohan oltavat mulla on sitten ihan loppumetreillä? Pääsenköhän mä esimerkiksi sängystä ylös enää ollenkaan, kun se on jo nyt kovin kivuliasta ja haastavaa?
Ja jotta ei menisi elämä liian helpoksi, niin sain riesakseni vielä päivittäisen nenäverenvuodon. Kyllä tämä raskaana oleminen on aikamoista!

Mielihalut: Valion kreikkalaiset jogurtit, ja niistä erityisesti se kookos. Ai että ai että, miten hyvää! Lisäksi Arlan appelsiini-jogurtti on aika bueno, ja se on raikasta! Raikasta tekee siis yhä edelleen mieli, mutta nyt olen onneksi löytänyt enemmänkin näitä raikkaita syötäviä tyydyttämään himoani. Appelsiinijogurtti, vesimelooni, hedelmäsalaatti sitruunamehulla ja jääkylmä vesi pakastetuilla mansikoilla, näin nyt muutama tämän hetkinen lemppari lueteltuna. Lisäksi aina välistä tulee tarve saada jotakin tiettyä, ja sitä on saatava just sillä sekunnilla, koska muuten tulee itku. Kuten tässä eräs päivä kävi niin tuon hedelmäsalaatin kanssa. Hahah!

Uni: Uni maistuu edelleen, mutta unet ovat nykyään aika usein eroottisia. Tai sitten Jeremias viettää yöt milloin kenenkin naisen kanssa, ja päättää jättää minut ja vauvan koska perhe-elämä ei sovikaan hänelle. Ollaan näistä yhdessä odotusryhmässä hieman keskusteltukin, enkä onneksi ole ainoa joka näkee vastaavanlaisia unia. Lisäksi olen nähnyt monet yöt unta, kuina näin raskaana ollessani olenkin päättänyt vetästä punaviinillä kännit, ja polttanut useamman askin tupakkaa. Hyi että, nämä unet ovatkin kaikista ahdistavimpia, sillä ne ovat myös olleet kaikista todentuntuisimpia. Aamulla on aina lievä ahdistus päällä, ja kestää hetken aikaa ennen kuin se menee ohi.

Muuta huomioitavaa: Minin potkut tuntuvat jo ihan selvästi, ja näkyvätkin. Tuleva isä ja isosiskokin pääsivät näistä pienistä potkuista nauttimaan ensimmäisen kerran raskausviikolla 19. Ja joka kerta kun mini aloittaa jumppaamisen, mä haltioidun ja uppoan siihen omaan pieneen vauvakuplaani. Voi tätä rakkauden määrää!

Odotan: No tällä hetkellä huomista päivää! Mutta siitä mä kerronkin sitten huomenna, viimeistään ylihuomenna että miksi. Mä tiedän, niin ärsyttävää!

Mieliala: Ailahtelevainen. Vähän hävettää myöntää, mutta päivittäin itkeminen on ihan normaalia. Saatan myös suhtautua joihinkin ihan turhiin asioihin turhaan dramaattisesti. Hormoonit... Mutta kyllä tämä tästä.

9. lokakuuta 2015

Tyttö vai poika?

Kukapa ei raskauden aikana puolisonsa kanssa leikittelisi ajatuksella vauvan sukupuolesta? Niinpä, varmasti ihan jokaiselle odottajalle tuttu juttu. Täälläkin on melkeinpä sieltä plussasta asti pohdittu, että saadaanko me pienen pieni prinsessa, vaiko pieni prinssi.
Aluksi minä toivoin poikaa, sitten tyttöä ja sitten taas poikaa. Melko lailla sieltä raskauden alusta asti, mä olen kuitenkin ajatellut vauvaa hyvin usein tyttönä, tosin huomaamatta ja ihan vahingossa. Sitten rupesinkin näkemään unia tyttövauvasta ja olin niin kauan jo ihan varma tytöstä, kunnes vauva muuttui unissani pieneksi pojaksi ja minulla meni pasmat ihan sekaisin.


Ja maanantainahan meillä oli vihdoinkin se rakenneultra. Ilmoitin kätilölle heti, että sen sukupuolen saa todellakin kertoa, jos mini suostuu sen paljastamaan. Ja meidän ultraaja oli ihana! Kun kaikki mitat ja muu oleellinen oli katsottu, palattiin me ihan viimeiseksi vielä sinne jalkojen väliin.. Ja aika vahva tyttölupaushan me saatiin! Barbie leikit siis jatkuu meidän taloudessa, ja minä pääsen taas sekoamaan pienten vaaleanpunaisten vauvanvaatteiden kanssa, vaikka lupasin kyllä Jeremiakselle että ostetaan me muutakin kuin vaaleanpunaista. Hah!
Muutenkin kaikki näytti olevan hyvin. Juuri niin kuin pitikin. Seuraavan kerran nähdäänkin meidän mini sitten kasvotusten helmikuussa, mikäli kaikki sujuu hyvin. Hurjan jännää! Se helmikuuhan on nimittäin jo aivan pian!