Kaksplus.fi


13. elokuuta 2016

Matkustaisitko vauvan kanssa ilman turvakaukaloa?

Tukholman reissulla me törmättiin rakkaassa pääkaupungissamme Helsingissä asiaan, joka on jäänyt minua vaivaamaan. Nimittäin siihen, kuinka käyttämämme taksifirman työntekijä sekä kuski, surutta ehdottivat vauvan kanssa matkustamista ilman turvakaukaloa. Niin, siis mitä?!


Menomatkalla oltiin menossa ratikalla satamaan, mutta Miljalle iski niin kova väsy, että ajateltiin pääsevämme helpommalla jos mentäisiinkin taksilla. Turvakaukalohan ei kuulu taksien vakiokalustoon (se kyllä tiedettiin), joten soitin erään taksifirman keskukseen ja sitä kautta tilasimme taksin turvakaukalolla. Meille luvattiin auto 20 minuutissa, sen verran kuskilla kestäisi hakea turvakaukalo ja kurvata meidän olinpaikkaamme. 20 minuutin kuluttua sain kuitenkin puhelun, että tällä aikataululla ei auto turvakaukaloineen järjestyisikään. Koko ajan heillä oli tiedossa, että kaukaloa tarvittiin 4kk ikäisen vauvan kuljettamiseen. Tästä huolimatta nainen joka taksikeskuksesta soitti, kysyi minulta laitetaanko silti auto tulemaan, ilman kaukaloa. Menin hieman hämilleni ja totesin, että emme tarvitse. Taksimatka jäi siihen, ja päädyttiin kuitenkin menemään sillä ratikalla. Miljakin onneksi kerkesi nukahtamaan siinä odotellessa.
Takaisin tullessa laukut painoivat luonnollisestikin enemmän, kiitos tax freen ostoksien. Tultiin siihen tulokseen, että tilataan se taksi terminaalilta kamppiin, kun ei meillä ollut mikään kiire. Oltiin etukäteen maksettu paluumatkakin, ja linja-auton lähtöön oli vielä useampi tunti siinä vaiheessa, kun me päästiin laivasta ulos. Minulla oli tämän kyseisen taksifirman numero edelleen tallessa, joten soitin ja tilasin taas taksin turvakaukalon kanssa. Taksi tuli sovitussa ajassa turvakaukaloineen. Kun olimme saanneet itsemme sekä tavarat kyytiin, ja kuski starttasi, hän totesi että nopeammin olisimme päässeet jos olisimme vain matkustaneet ilman turvakaukaloa. Minua ärsytti. Totesin vain, että meillä ei todellakaan ollut niin kiire yhtään mihinkään, ja jäin hölmistyneenä ihmettelemään miksi ihmeessä hän edes ehdotti moista? Kuski oli hiljaa eikä vastannut minulle mitään.

Suomen tieliikennelaki sanoo, että alle 3-vuotiasta on kuljetettava henkilö-, paketti- tai kuorma-autossa aina lasten turvaistuimessa tai kaukalossa. Myös silloin kun kyseessä on satunnainen kuljetus, on oltava asianmukainen varustus. Minun mielestäni se nyt onkin ihan itsestään selvä asia, enkä ymmärrä miten ammatikseen autoa ajava henkilö edes kehtasi meille moista ehdottaa. Varsinkin, kun heillä oli myös tarjota sitä turvakaukaloa.
Meillä ei todellakaan ollut kiire mihinkään, eikä 30 euron lisämaksu ollut meille missään vaiheessa ongelma. Kyydin odottaminen ja lisämaksu ovat oikeasti niin pieni hinta siitä, jos kuvitellaan mitä olisi voinut vaikka tapahtua ilman turvakaukalon kanssa matkustamista. Mitä jos taksikuski olisi ajanut kolarin? Mitä jos olisimme joutuneet onnettomuuteen? En pysty edes kuvittelemaan, sillä pelkkä ajatuskin ahdistaa..

Onko teistä kukaan törmännyt vastaavaan? Entä suostuisitko sinä itse, matkustamaan pienen lapsen kanssa ilman turvaistuinta, tai kaukaloa?


MUOKS; Minua viisaampi pitkään alalla työskennellyt tiesi kertoa, että laki ei kuitenkaan koske takseja. Tämä on mielestäni vähintäänkin mielenkiintoista, enkä tästäkään huolimatta itse suostuisi matkustaamaan sillä taksillaan, ilman turvaistuinta tai kaukaloa. 

12. elokuuta 2016

Miljan 5kk kuulumisia


Facebook tiesi kertoa, että siitä oli eilen tasan vuosi, kun me käytiin moikkaamassa pientä ihmisen alkua np-ultrassa. Tasan vuosi, kun me kerrottiin vauvan tulosta julkisesti, myöskin täällä blogin puolella. Ja tällä hetkellä tuo pieni rakas tuhisee tyytyväisenä meidän sängyssä.

Tiistaina käytiin taas neuvolassa. Rokotteet nostattivat kuumeen, ja meillä on ollut tässä pari kiukkupäivää. Kaikki ok, ja hienosti on kasvanut rintamaidolla. Saatiin lupa istuttaa sylissä ollessa, mutta syöttötuolin käyttöönottoa odotellaan vielä ainakin kuukausi. Ihan hyvä, sillä enhän mä pöhkö ole moista vielä edes hankkinut!
Puhuttiin myös kiinteiden aloittamisesta, ja vaikka mä alkuun haaveilin täysimettäväni sen 6kk, tultiin me siihen lopputulokseen että aloitetaan kiinteiden antaminen jo nyt. Meillä on nimittäin viime viikot olleet ihan mahdottomia. Vuorokaudessa on 24 tuntia, joista beibi on valehtelematta suurimman osan ajasta rinnalla. Ja se on ollut turhauttavaa, sillä mä en ole saanut mitään muuta aikaiseksi. Hyvä ettei ole tarvinut vessassakin käydä vauva rinnalla. Niinpä me heti neuvolan jälkeen mentiin kauppaan ja ostettiin ensimmäiset soseet. Nyt mennään neljättä päivää, ja hyvin on ainakin näin alkuun peruna ja porkkana maistuneet Miljalle. Imetyksestä ja soseiden aloittamisesta mä ajattelin kuitenkin kirjoittaa hieman laajemmin, ihan omassa postauksessa.

Edelleen meillä nukutaan miten nukutaan, jos nukutaan. Välillä tosi hyvin, ja välistä tuntuu siltä ettei meillä nukuta laisinkaan. Unen laadun ja määrän huomaa aina tämän mutsin ulkoisesta habituksesta. Myöskin kämppä toimii tällä hetkellä aika hyvänä unen määrän mittarina. Kun on hyvin nukuttuja öitä takana, on kotikin huomattavasti siistimpi ja pysyy siistinä. Ja sama sitten toisinpäin, kun nukutaan huonosti, kasaantuu ne likapyykit ja tiskit aivan liian korkeiksi pinoiksi. Kissan lisäksi löytyy uusia lemmikkejäkin, nimittäin noin miljoona villakoiraa jokaisesta nurkasta. Mä kuitenkin toivon ja uskon vahvasti siihen, että kiinteiden aloituksen myötä saadaan tähänkin vähän helpotusta!

headwrap - H.Valkama | body - Vimma Company | sukat - KappAhl

Milja peruuttaa, ja pyörii napansa ympäri. Hän on selvästikin laiskistunut sen suhteen, että yrittäisi liikkua eteen päin. Sen sijaan, esimerkiksi lelua tavoitellessa, hän ottaa oikean suunnan ja pyörii lelun luokse. Pyöriminen edes takaisin vasemmalta oikealle, ja oikealta vasemmalle (selältä mahalleen ja niin edes päin) on tällä hetkellä niiin siistiä!
Hän on erittäin ilmeikäs ja nauravainen. Tykkää höpötellä ja nauttii selvästikin omasta äänestään. Osaa vaatia huomiota, ja ilmoittaa vahvasti jos jokin asia ei häntä miellytä, tai jos nälkä iskee. Vierastaa yhä vain muita kuin oman perheenjäseniä, tosin vieraillekin hymyillään jos tajuavat pysyä sopivan etäisyyden päässä. Muutoin alkaa itku, johon ei auta kuin äidin syli.

Ja loppuun vielä ne viimeiset pelkästään rintamaidon voimin saavutetut mitat:

paino: 8200g (7485g)
pituus: 66,9cm (65,0cm)
py: 43,3cm (42,6cm)

3. elokuuta 2016

väsynyt äiti

Pinnasängystä kuuluu ähinää ja kitinää. Voi ei, joko taas, on ensimmäiset ajatukset. Jeremias siirtyy taas sohvalle nukkumaan ja mä nostan Miljan viereeni rinnalle. Vauva nukahtaa melkein heti uudelleen, mutta havahtuu aina jos tissi tipahtaa pois suusta. Hän pitääkin siitä pienin pullein käsin kiinni aika napakasti. Yritän saada unen päästä kiinni itsekin, mutta se on vaikeaa. Ei löydy enää hyvää asentoa, tyyny on huonosti ja pelkään, että pienikin liikahdukseni saa Miljan taas heräämään. Makoilen jonkin aikaa hereillä tuijotellen kattoa ja kuunnellen nukkuvan vauvan tuhinaa, kunnes huomaamatta olen nukahtanut itsekin. Havahdun taas hereille kun vierestä kuuluu kitinää. Tissi on tipahtanut pois suusta, Milja huitoo käsillään ja hamuaa. Huokaisen, korjaan asentoani, törkkään tissin takaisin vauvan suuhun ja yritän jälleen saada unen päästä kiinni. Ja tämä toistuu vielä useamman kerran saman yön aikana.


Aamulla silmiä kirveltää, ja tuntuu hankalalta saada ne auki. Pari kahvikuppostakaan ei tunnu auttavan ja muistutan enemmän zombieta kuin ihmistä. Tekisi mieli itkeä, mutta sekin vaatisi enemmän voimia kuin tällä hetkellä tuntuu olevan. Milja on tietysti pirteä kuin peipponen, vanhemmat eivät niinkään. Jeremiaskaan ei saa sohvalla nukutuksi, ja hänkin heräilee aina kun vauva aloittaa ähinän.

Pitäisi tiskata, pestä pyykkiä, imuroida ja käydä lasten kanssa ulkonakin. Kaikki arkisetkin asiat tuntuvat niin raskailta katkonaisten yöunien jälkeen. Sofia pelailee kännykällä ja Milja makaa lattialla yrittäen tavoitella helistintä. Ei vielä tietoakaan päiväunista vaikka ylös on noustu jo 7 aikaa. Istun sohvalla kahvikuppi kädessäni ja hoen itselleni, että ihan kohta käyn kotitöiden kimppuun. Ihan kohta, lepuutan vain vielä hetken silmiäni. Menee useampikin hetki kunnes havahdun siihen kuinka paljon kello jo on. Rupean laittamaan kiireellä ruokaa, että saadaan syödyksi. Maha kurnii ja tajuan, että olen jälleen itse  unohtanut syödä aamupalan.

Mihin katosi meidän hyvin nukkuva vauva? Kuka hänet varasti? Ja kuka on tämä pieni äkäpussi, joka ei tahdo nukkua? Ei päivisin, eikä öin. Onko tämä nyt taas jokin tiheän imun kausi, vai joko nyt taas meillä hulinoidaan? Vai onko ne hampaat, joko sieltä tulee kohta ensimmäinen hammas läpi? Äh, en tiedä. Tällä hetkellä toivon vain, että jos ensi yönä me nukuttaisiin edes 5 tuntia putkeen. Tai edes 4. Jos edes vähän enemmän kuin viime yönä.

2. elokuuta 2016

Ban.do agenda 2016/2017

Elokuun toinen, ja se meinaa sitä, että mä sain eilen vihdoin ja viimein ottaa mun uuden kalenterini käyttöön. Kalenterin, jonka käyttöön ottoa mä olen odottanut jo parisen kuukautta, siitä saakka kun mä sen rapakon takaa hyppysiini sain. Ja katsokaa nyt, miten ihana se on!


Näin kotiäitinä ollessa mulla ei juurikaan ole omia menoja, mutta oma (hoito)laukkuun mahtuva kalenteri on silti ihan must! Siinä vaiheessa kun päiväkirjan kirjoittaminen jäi, mä rupesin kirjoittamaan kalenteriin ylös aina päivän kohokohtia. Lisäksi kalenteriin tulee merkittyä myös lasten menot, sekä mm. Jeremiaksen työvuorot. Näin mä pysyn kartalla meidän perheen menoista, vaikka löytyyhän kaikki oleellinen tuosta seinäkalenteristakin. Kalenteri kuitenkin kulkee mun mukana aina kaikkialle. Lisäksi mä olen huomannut, että tulee mm. siivottua herkemmin, kun siivouspäivätkin on merkattu kalenteriin ylös. Heh.

Mä olen aina tykännyt kaikenlaisesta näpertelystä ja askartelusta. Niinpä jo mun ihan ensimmäinen kalenterini (sooda!) oli liimattu täyteen tarroja, ja väritetty tusseilla. Valitettavasti ne ihan ensimmäiset kalenterit ei ole enää tallessa, lukuunottamatta yhtä demikalenteria jota ei demikalenteriksi enää tunnistaisikaan. Niin ahkerasti mä olen sitä aikoinaan koristellut, hah!
Tämä uusikaan kalenteri ei ole poikkeus. Sitäkin on jo tuunailtu mukana tulleilla tarroilla, sekä Stabilon kynillä. Lisäksi mä olen innostunut printtaamaan netistä juurikin kalenterin tuunaamiseen tarkoitettuja tarroja. Mä olen ostanut niitä edullisesti etsystä, ja pienen googlettelun avulla niitä on löytynyt ilmaiseksikin. Washi-teippejä on myös käytetty hyvin ahkerasti. Kalenterin tuunailu on mukavan rentouttavaa puuhaa. Mikäs sen parempaa, kun sunnuntai iltaisin istua alas teekupposen ääreen, ja koristella seuraavan viikon aukeamaa? Sen voisikin ottaa ihan joka viikkoiseksi sunnuntaitraditioksi.

Jos sulta uupuu vielä kalenteri, niin mä suosittelen tätä! Näitä saa tilattua suoraan Ban.don -sivuilta ja mm. asokselta. Tällä pärjää ensi vuoden joulukuuhun asti, ja näitä löytyy eri koossa ja kuoseissa. Mä harkitsin pitkään tämän ja syötävän söpön vaaleanpunaisen välillä, mutta päädyin kuitenkin tähän. Hieman harmittaa, että en tilannut isompaa kokoa, mutta toisaalta tämä on just passelin kokoinen mun käyttööni juuri tällä hetkellä. Katsellaan sitä isompaa mallia sitten, kun on aika palata kouluun sekä työelämään hoitovapaan jälkeen.

Millaisia kalentereita teiltä löytyy? Entä harrastaako joku teistä lukijoista kalenterituunausta?